Punkalaitumen ja lähialueiden susikanta on elinvoimainen. Kevään jäljiltä näyttää siltä, että paikkakunnalla liikkuu susia pentuineen kolmesta eri laumasta.
Suurimmassa pentueessa Huittisten, Punkalaitumen ja Sastamalan rajamailla Pärnänmaan-Illon-Rekikosken alueella susia on tallentunut riistakameraan kerrallaan jopa yhdeksän. Arvio lauman pentumäärästä vaihtelee hieman, mutta eri havaintojen perusteella pentuja on mahdollisesti jopa seitsemän. Vähintään niitä on kuitenkin viisi.
Luonnonvarakeskus on todennut jo viime keväänä julkaistussa susikannan arviossa, että alueella on susipariskunnan reviiri. Tänä keväänä ne ovat ensimmäistä kertaa myös lisääntyneet. Niin alueen asukkaat kuin metsästäjät ovat tehneet pennuista useita havaintoja. Erilaisia tallenteita kyseisistä susista liikkuu sosiaalisen median verkoissa ja YouTubestakin löytyy video, jossa kahdeksan sutta tallentuu riistakameraan keskellä päivää.
Jo muutaman vuoden ajan Punkalaitumenjoen eteläpuolella on ollut susireviiri, joka löytyy Luonnonvarakeskuksen tiedoista. Tämän reviirin alfaparille on syntynyt pentuja aiempina vuosina ja vahvoja viitteitä pentueen onnistumisesta on tänäkin kesänä.
Kyseisten kahden pentueen lisäksi pitäjän kaakkoislaidalla Urjalan puolella on tehty havaintoja susipentueesta. Humppilan-Urjalan väliselle alueelle näyttää näin ollen syntyneen myös uusi reviiri.
Susivapaata aluetta ei ole
Punkalaitumen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Vesa-Matti Lindroos on seurannut susitilanteen kehittymistä ja havaintoilmoituksia kesän aikana.
– Hakasuon alueella pitäjän luoteiskulmalla on ensimmäisen vuoden pentue, Punkalaitumenjoen eteläpuolella on viitteitä kyseisen reviirin uudesta pentueesta ja Vehkajärven itäpuolella, osittain Punkalaitumellakin siis, liikkuu lauma, jossa on 5–6 pentua.
Syksyn metsästyskauden käynnistyessä etenkin koiralla metsästäminen on muuttunut Lindroosin mukaan hankalaksi. – Susivapaata aluetta ei käytännössä Punkalaitumella ole. Koiranohjaajalta vaatii rohkeutta ja riskinsietokykyä päästää koira metsään. Oman koirani osalta olen tehnyt päätöksen, että kun se on metsästyskoiraksi hankittu, metsään mennään mutta tietysti tarkkaan seuraten, missä viimeisimmät havainnot on tehty.
Petokantojen seurantaa varten Luonnonvarakeskus on kouluttanut petoyhdyshenkilöitä, jotka merkitsevät havainnot Tassu-palveluun. – Näitä havaintoja, erityisesti susista, kaivataan edelleen ja niiden ilmoittaminen ja merkitseminen olisivat erittäin tärkeitä. Vaikka täytyy myöntää, että tiettyä kisaväsymystä alkaa havaintojen ilmoittamisen suhteen olla, koska niitä tulee niin paljon.
Tällä hetkellä myös EU kerää eri toimijoilta kannanottoja susitilanteesta. – Tähän kyselyyn kannattaa ilman muuta kaikkien metsästysseurojen vastata. Itseäni on tosin hieman huvittanut, että susikysymys nousi EU:ssa esille vasta sen jälkeen, kun sudet tappoivat EU-puheenjohtaja Ursula von der Leyenin lemmikkiponin. Täällä Suomessa on kotieläinvahinkoja jouduttu sietämään ilman suurempia toimenpiteitä pitkään. Onneksi Punkalaitumella kotieläimet ja metsästyskoirat ovat saaneet olla vielä rauhassa viime vuosina, Vesa-Matti Lindroos sanoo.
Tiivis reviirinippu
Suomen Riistakeskuksen SusiLIFE-hankkeen suunnittelija Mikko Jokinen seuraa susitilannetta läntisessä Suomessa. – Punkalaitumella ja lähiympäristössä on susilla tiivis reviirinippu. Suhteellisen pienellä alueella on Köyliön, Punkalaitumen, Rekikosken ja Humppilan reviirit. Susikanta on elinvoimainen ja voi hyvin, Jokinen sanoo.
Hänen mukaansa on hyvä kysymys, miksi sudet elävät reviireillään suhteellisen pienillä alueilla ja lähekkäin. – Ilmeisesti hyvä ravintotilanne ja sopivat suojapaikat mahdollistavat tämän. Sukulaisuussuhteetkin voivat vaikuttaa, sillä alueella nyt elävistä susista monen lähtöpaikka on joko Köyliön tai Punkalaitumen lauma.
Tutkimuksessa on todettu yhden suden käyttävän vuodessa ravinnokseen 14–18 hirveä alueilla, joilla ei muuta sorkkaeläinravintoa ole tarjolla. Mikko Jokinen päättelee tästä, että keskimäärin suden suuhun voisi vuosittain päätyä viitisenkymmentä valkohäntäpeuraa, mikäli se olisi ainoa ravinnon lähde. – Susi syö lihaa keskimäärin 3–5 kiloa päivässä. Sorkkaeläimissä saalistus kohdistuu usein nuoriin yksilöihin.
Vaikka pienellä alueella on useampi susireviiri, eivät alueella elävät perhelaumat kasvata kokoaan sitä mukaan, kun uusia pentuja syntyy. – Ennen uusien pentujen syntymistä lähtee laumasta helmi-maaliskuussa aiemman vuoden pentuja etsimään omaa elinaluettaan. Laumaan saattaa jäädä yksittäisiä edellisen kevään pentuja ja heistä puhutaankin uusien pentujen kaitsijoina ja ravinnon hankkijoina. Ne saattavat kulkea lauman mukana hyvinkin pitkälle syksyyn tai jäädä jopa talveksi laumaan.
– Perhelauman kokoa rajoittaa se, että laumassa on vain yksi lisääntyvä pari. Sukukypsiksi tulevat sudet lähtevät itsekseen pois laumasta tai ne ajetaan pois. Alfanaaras ei hyväksy toisia sukukypsiä narttuja laumassa ja alfauros pitää huolen, etteivät muut urokset pääse lisääntymään laumassa, Jokinen kertoo.
Susien läsnäolo alueella on lisännyt pelkoa niiden aiheuttamista vahingoista erityisesti tuotantoeläimille. – SusiLIFEn yksi tehtävä on vahinkojen ennaltaehkäisy. Sanoisin, että teidän suunnalla tuottajat ovat hyvin perillä susivahinkojen ehkäisemisestä. On hyvä, että suden läsnäolo tiedostetaan ja samoin olemassa oleva vahingonriski. Petoaitoja on rakennettu ja laumanvartijakoiria hankittu eläinten turvaksi.
– Koiralla metsästys on susien vuoksi vaikeutunut huomattavasti. Muuta ei ole tehtävissä, kuin koittaa selvittää, missä sudet milloinkin ovat ja laskea koira irti mahdollisimman turvalliselle alueelle. Tosin tämäkään ei vielä takaa mitään. Sellaisen neuvon annan, että missään nimessä metsästyskoiraa ei saa jättää yöksi metsään. Harkitsisin vakavasti myös susiliivin hankkimista koiralle.
Joillain alueilla, joilla susireviirejä on, on perustettu reviiriyhteistyöryhmiä. Köyliön reviirin alueella tällainen toimii. – Yhteistyöryhmän tehtävä on luoda kokonaiskuvaa susitilanteesta ja siihen kuuluu yleensä paikallisen riistanhoitoyhdistyksen, maataloustuottajien ja kunnan edustajia. Keskustelua on ollut, pitäisikö myös Punkalaitumelle perustaa tällainen ryhmä. Aloite asiassa on tietysti paikallisilla, Mikko Jokinen sanoo.
» Takaisin arkistoon