Punkalaitumen yhteiskoulun ja lukion kevätjuhlassa viime lauantaina tunnelma oli käsin kosketeltavan lämminhenkinen. Ohjelmaa oli runsaasti ja siitä vastasivat myös vastikään lakitetut uudet ylioppilaat.
Punkalaitumen lukion 17 uutta ylioppilasta marssivat sisään liikuntahalliin Finlandian soidessa lehtori Irene Ojainmaan johtamina. Suvivirren jälkeen jaettiin perusopetuksen päättäneille todistukset. Todistukset jakoivat rehtori Arto Asa ja luokanohjaajat Terhi Vuola ja Marketta Haapasaari.
– Elämässänne yksi aikakausi päättyy ja toinen alkaa jatko-opintojen parissa. Lukion tai ammatillisen koulutuksen jälkeen teillä alkaa taas uusi aikakausi. Ihmisen elämä koostuu erilaisista jaksoista tai elämänvaiheista. En tiedä miltä teistä jokaisesta juuri nyt tuntuu, mutta luulisin, että näissä elämänvaiheiden muutoskohdissa tunnemme yhtä aikaa iloa, surua, haikeutta ja ylpeyttäkin, sanoi Arto Asa puhuessaan yhdeksännen luokan oppilaille.
Hän muistutti myös elämässä aidosti tärkeistä asioista. – Elämässäkään kaikkein tärkeintä eivät usein ole ulospäin näkyvät asiat – hienot kuvat somessa, hienot vaatteet ja autot tai työelämän saavutukset. Tärkeintä on se, millainen ihminen on sisältä. Rehellisyys, ystävällisyys, sitkeys ja kyky auttaa muita. Ne auttavat silloin kun eteen tulee vastoinkäymisiä ja myrskyjä. Somekuvista tai merkkivaatteista ei silloin apua ole.
Asa huomioi puheessaan myös sen, että 28 vuotta sitten Punkalaitumen yhteiskoulussa opettajana aloittaneella Antti Jokelalla alkavat kesälomien myötä eläkepäivät. Asa kiitti Jokelaa yhteisistä työvuosista ja toivotti hyviä eläkepäiviä.
Yläkoulun oppilaiden kuoro lauloi Haloo Helsingin kappaleen ”Vihaan kyllästynyt”. Säestäjänä toimi musiikinopettaja Outi Koivuniemi.
Valkolakin voi saada vain kerran
Ennen ylioppilaiden lakitusta luovuttivat lukion kolmannen vuosikurssin oppilaat Eevi Nissilä ja Elmeri Ali-Rantala sotaveteraanien Vapauden viestin lukion toisen vuosikurssin oppilaille Alisa Koskiselle ja Onni Niemelälle.
Ylioppilaiden todistukset ja valkolakit jakoivat Arto Asa sekä ryhmänohjaajat Irene Ojainmaa ja Anna-Kaisa Mäkinen.
Uusille ylioppilaille puhunut Arto Asa muistutti ylioppilastutkinnon olevan poikkeuksellinen. – Sen voi tehdä elämässä vain kerran. Ihminen voi suorittaa useita ammattitutkintoja tai korkeakoulututkintoja, mutta ylioppilaaksi voi valmistua vain yhden kerran.
– Lukio on opettanut teille paljon mutta antanut myös paljon arvokkaampaa kuin yksittäisiä nippelitietoja. Lukiovuodet ovat antaneet teille yleissivistyksen. Sivistys ei ole sitä, että muistaa ulkoa historian vuosilukuja tai kemiallisen kaavan. Sivistys on kykyä hahmottaa suuria kokonaisuuksia, ymmärtää syy-seuraussuhteita ja asettua toisen ihmisen asemaan. Se on taitoa erottaa luotettava tieto ja tutkittu fakta pelkistä mielipiteistä ja tarkoitushakuisesta disinformaatoista.
– Elämme maailmassa, jossa tietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan ennen. Algoritmit ja tekoäly tuottavat meille valmiita vastauksia sekunneissa, ja ne osaavat suositella meille juuri sellaista sisältöä, joka vahvistaa omia ennakkokäsityksiämme. Tulevaisuudessa yksi tärkeimmistä taidoista on kriittinen ajattelu. Uskaltakaa kyseenalaistaa, älkää tyytykö helppoihin totuuksiin. Helpot totuudet ja disinformaatio jakavat meitä ihmisiä ihan turhaan eri leireihin ja sitä kautta riitoihin ja jopa sotiin.
Arto Asa kehotti uusia ylioppilaita rakentamaan myös yhteistä hyvää. – Osoittakaa empatiaa ja pitäkää huolta niistä, jotka apua tarvitsevat. Olkaa kuitenkin tarvittaessa lujia sekä itseä että toisia ihmisiä kohtaan, sekin on välittämistä. Uskaltakaa tehdä virheitä ja kohdata epäonnistumisia. Virheet ovat merkki siitä, että olette yrittäneet, kokeilleet ja oppineet.
– Te olette kouluvuosien aikana osoittaneet, että uskallatte yrittää ja kokeilla. Järjestitte ensimmäisenä ikäluokkana jo perinteiseksi muodostuneen ysigaalan, poikakuoronkin olette perustaneet. Täytyy toivoa, että vaikka yhteinen koulupolkunne loppuu, niin jatkossakin tapaatte toisianne ja teette asioita yhdessä.
Lakituksen jälkeen suosituksi noussut lukion poikakuoro, kuusi vastavalmistunutta ylioppilasta, esiintyi Outi Koivuniemen säestyksellä. Kuoro lauloi ”Nocturnon” ja ”Maailma on kaunis”. Katsomossa useampi tarvitsi nenäliinaa ja hetki oli muutenkin haikea, sillä kyseessä oli kuoron grande finale omien oppilastoverien ja opettajien edessä.
Myös ylioppilaat Eevi Nissilä ja Siiri Rinne ilahduttivat yleisöä tulkitsemalla huilulla ja pianolla Abban ”Slipping Through My Fingers”.
Tässäkö tää oli?
Uusien ylioppilaiden puheenvuoron käyttivät Ilkka Levomäki ja Kerttu Merikivi.
Kerttu Merikivi korosti osuudessaan hyvän lukioyhteisön valtavaa merkitystä itselleen. – Muualta lukioon tulleena pelko joukkoon sopimisesta oli aivan turha, sen voin jälkikäteen lukea päiväkirjamerkinnöistäni. Olen saanut olla oma itseni, se on auttanut uskomaan omiin kykyihini ja tekemään sellaisiakin asioita, jotka aiemmin saattoivat olla pelottavia.
Ilkka Levomäki puolestaan kyseli osuutensa aluksi Arttu Wiskaria siteeraten: Tässäkö tää oli? – Elämä tavoitellaan jäävuoren huippuja ja tämä on yksi niistä. Näitä jäävuorenhuippuja ei saa koskaan lakata tavoittelemasta.
Erityisen lämpimästi Levomäki kiitteli lukion opettajia. – Olemme huomanneet, että opettajatkin ovat ihmisiä. Heillä on ollut suuri vaikutus kasvuumme muutenkin kuin pelkästään opettajina.
Riemuylioppilaita
Kevätjuhlaan osallistuivat myös riemuylioppilaat eli 50 vuotta sitten ylioppilaiksi valmistuneet. Mukana olivat myös Punkalaitumen lukiohistorian ensimmäiset ylioppilaat, joiden lakituksesta on tullut kuluneeksi 60 vuotta.
Riemuylioppilaiden puolesta puhui Seija Mahlamäki-Kultanen. Hän oli vaikuttunut juhlan tunnelmasta. – Olemme kuin toisessa todellisuudessa, kaukana ikävistä uutisista. Täällä toteutuvat osallisuus ja ihmisten kohtaaminen. Tämä on ihmeellinen hetki ja tuntuu, että tästä haluaisi pitää kiinni monta päivää.
– Kevätjuhlassa jaetaan paljon stipendejä eli koko kylä on kasvattamassa lapsia. Yhteisölle koulun merkitys on äärimmäisen tärkeä. Se näkyy siinäkin, että Punkalaitumelle perustettiin aikoinaan ensimmäinen maalaiskansakoulu ja myöhemmin yksityinen lukio, Mahlamäki-Kultanen sanoi.
60 vuotta sitten ylioppilaiksi päässeiden puolesta puheen piti Jarmo Lehtelä. Hän muisteli, kuinka opintie omassa lukiossa alkoi varsin yllättäen 63 vuotta sitten. Paikka oli jo Tyrvään lukiossa, mutta sitten koulun rehtori kertoi yllättäen, että ylioppilaaksi voi opiskella jatkossa myös Punkalaitumella.
Lehtelä korosti myös oppilaiden merkitystä koululle. – Tärkeää on myös se, mitä te olette antaneet koululle. Ilman teitä ei olisi koulua, se on asian ydin.
» Takaisin arkistoon