Punkalaitumen Yhteiskoulun ja lukion kevätjuhlassa valkolakin painoi päähänsä 26 uutta ylioppilasta. Saman verran oppilaita sai päättötodistuksensa peruskoulusta. Kevätjuhla oli koleasta kelistä huolimatta täynnä lämpöä ja iloa.
Kevätjuhla alkoi komeasti ylioppilaiden sisäänmarssilla Sibeliuksen Alla marcian tahdissa. Jono olikin tällä kertaa pidempi kuin aikoihin. Punkalaitumen lukion puolesta päivä oli alkanut hyvin muutenkin, sillä lukiomme oli STT:n jokakeväisessä lukiovertailussa jälleen hienosti kolmanneksi paras Pirkanmaalla.
Perusopetuksen päättötodistukset jakoi rehtori Arto Asa yhdessä luokanohjaajien Sami Mahlmanin ja Tero Liimataisen kanssa. Asa laskeskeli, että mikäli oppilaat olisivat kävelleet koulunkäyntiin käyttämänsä ajan normaalilla kävelynopeudella, he olisivat ehtineet kiertää maapallon kertaalleen ympäri.
Ysiluokkalaiset olivat rakentaneet myös lyhyen videoesityksen opintaipaleestaan Yhteiskoulussa. Se esitettiin juhlassa.
Juhlitaan, ei stressata
Ennen uusien ylioppilaiden lakitusta lukion kolmannen vuosikurssin opiskelijat Valtteri Lampinen ja Ella Kajantola luovuttivat sotaveteraanien Vapauden viestin vuotta alemman vuosikurssin eteenpäin kuljetettavaksi. Viestikapulan ottivat vastaan Eevi Nissilä ja Elmeri Ali-Rantala.
Ylioppilaiden todistusten ja valkolakkien sekä ruusun jaon suorittivat Arto Asan kanssa lehtorit Tanja Wallin ja Irene Ojainmaa.
– Todistuksen arvosanoja tarvitaan, kun haetaan jatko-opintopaikkoja, mutta ne tuskin ovat teidän mielessä päällimmäisenä juuri nyt. Nyt riittää, kun olette onnellisia ja tyytyväisiä, totesi Arto Asa ylioppilaille puhuessaan.
Hän kertoi, että edellisen kerran liikuntahallissa on lakitettu näin suuri joukko uusia ylioppilaita 17 vuota sitten. – Olette upea 26 uuden valkolakin joukko. Olkaa ylpeitä myös siitä, että olette valmistuneet ylioppilaiksi lähilukiostanne, joka jälleen kerran menestyi STT:n vertailussa erinomaisesti.
Laajemmin Asa huomioi, että suomalaisten lukiolaisten ylle on viime vuosina kasaantunut myös synkkiä pilviä. – Lukio-opinnot tai opiskelu eivät saisi uuvuttaa nuorta ihmistä liikaa. Toki pieni stressi ja väsymys aina silloin tällöin kuuluvat asiaan. Sitäkin on opittava sietämään. Kuitenkin lukioiässä ja vielä jatko-opinnoissakin pitäisi olla aikaa etsiä, vähän eksyä ja tehdä muutakin kuin stressata opintoja. Harrastusten ja ystävien tulisi olla yhtä tärkeitä kuin polynomit ja kielioppi. Nyt on kuitenkin aika juhlia, ei stressata.
Arto Asa muistutti ylioppilaita myös pitämään yllä hyviä kaverisuhteita, jotka lukion aikana ovat syntyneet. – Te sanotte nyt hyvästejä koululle, mutta älkää sanoko hyvästejä luokkakavereille ja muille ystäville. Ystävyys on niin kallisarvoista ja tärkeää, että sitä kannattaa vaalia. Lukioaikaset ystävät ovat erityisiä. Heidän kanssaan on kasvettu, opiskeltu ja etsitty elämälle suuntaa. Monet teistä ovat olleet yhdessä jo päiväkodista asti, moni teistä on pelannut yhdessä jalkapalloa tai salibandya vaahtosammuttimen kokoisesta näihin päiviin asti.
– Nähkää ja tavatkaa toisianne jatkossakin mahdollisuuksien mukaan, kuten nyt tekevät paikalla olevat riemuylioppilaat. Nähkää ja kisailkaa vaikka edelleen paikallisessa pääsiäisturnauksessa lentopallon, sählyn ja jälkipelien merkeissä. Pelivuosia teillä on edessä vielä vaikka kuinka ja paljon.
”Ainutlaatuista aikaa”
Uusien ylioppilaiden puheenvuoron juhlassa käytti Hermanni Liimatainen. – Kolme vuotta sitten alkanut rutistus huipentuu tänään. Luokallamme oli hyvä yhteishenki ja nyt jokainen meistä lähtee tavoittelemaan suunnittelemaansa tulevaisuutta.
Liimatainen on käynyt Punkalaitumen lukiota Lempäälästä käsin, eikä kadu valintaansa. – Minut otettiin hienosti vastaan ja yhteishenki lukiossa oli hyvä alusta asti.
– Monet sanovat, että lukio on elämän parasta aikaa. Mutta elämän ajanjaksoja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Itse sanoisin, että kolme vuotta lukiossa olivat ainutlaatuista aikaa, Hermanni Liimatainen pohti ja suuntasi lopuksi kiitokset niin lukion opettajille kuin muulle henkilökunnalle, vanhemmille ja kaikille tukijoukoille.
Tyytyväisyys päällimmäisenä
Riemuylioppilaiden, eli vuonna 1975 Punkalaitumen Yhteiskoulusta ylioppilaiksi valmistuneiden, puolesta puheenvuoron kevätjuhlassa käytti Jari Kortelahti. – 50 vuotta sitten tyytyväisyys oli päällimmäinen tunne itselläni, ja kun katselee uusien ylioppilaiden ilmeitä, sama tunne näyttää olevan vallalla.
Kortelahti kävi läpi, ei niin järkähtämättömän suoraa, polkuaan kohti valkolakkia yli puoli vuosisataa sitten. – Olin jo varautunut, että tulen kirjoittamaan lomakkeiden arvo tai ammatti -sarakkeeseen ”abiturientti” ja että minusta ei tule ylioppilasta, mutta niin vain kirjoituksissa pääsin läpi.
– Erityisesti tyytyväisyyttä valkolakista lisäsi tieto, että kun pääsee ylioppilaaksi, sukulaiset antavat rahaa. Saamani 350 markkaa varmisti, että pääsimme Hietaniemen Veikon kanssa Interailille. Itse en ollut siihen mennessä matkustanut koskaan edes junalla.
Puheensa päätteeksi Kortelahti vielä ex tempore kaivoi povitaskustaan lompakon ja perusti nopeasti yhden lisästipendin ylioppilaille. Sen sai ottaa vastaan ensimmäiseksi vapaaehtoiseksi ilmoittautunut ylioppilas Valtteri Lampinen.
Haitariakin kuultiin
Kevätjuhlassa kuultiin myös musiikkia. Yhdeksänneltä luokalta päättötodistuksen saanut Luukas Lahtinen esitti pianolla Myrskyluodon Maijan ja lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelija Tuomas Lumme The Scriptin kappaleen Hall of Fame.
Pitkästä aikaa juhlassa kuultiin myös haitarimusiikkia, sillä lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelija Toivo Kittilä soitti haitarilla ”Sininen valkoinen” Tuomas Lumpeen pianosäestyksellä.
Lukion toisen vuosikurssin oppilaat esittivät ylioppilaille Pekka Simojoen runon Tämä päivä sekä Tove Janssonin Muumipeikon juhannusrunon.
Kevätjuhlassa lauletun Suvivirren ja Gaudeamus igiturin säesti pianolla Marju Pihlajamaa. Juhlan juonsivat ensi vuonna abivuoden aloittavat lukiolaiset Kerttu Merikivi ja Eemil Siuko.
» Takaisin arkistoon