Punkalaitumen seurakunnassa ovat asiat pitkästä aikaa mallillaan. Virat on täytetty ja talouden tunnusluvut ovat toimintaympäristöön nähden vähintäänkin kohtalaiset. Takavuosien into seurakuntien yhdistämisiin on myös laantunut kirkon hallinnossa.
Punkalaitumen seurakunnassa ovat asiat pitkästä aikaa mallillaan. Tällaisen lauseen uskaltaa kirjoittaa, kun kuunteli kirkkovaltuuston taannoista kokousta. ”Kirkkoväärtit” ilmaisivat tyytyväisyyttään ja tyytyväisiltä vaikuttavat myös seurakunnan jäsenet, ja jopa monet niistä kuntalaisista, jotka eivät seurakuntaan edes kuulu.
Erilaisten välivaiheiden jälkeen seurakunnassa on jälleen vakituinen kirkkoherra, jonka persoonasta tai toiminnasta ei juurikaan ole huomauttamista. Palaute on ollut lähinnä kiittävää. Kanttorin virka saatiin täytettyä suhteellisen nopeasti pätevällä ”urpunistilla”. Muutkin virat on täytetty asianmukaisesti.
Seurakunnan talous sinnittelee toimintaympäristöön nähden tällä hetkellä vähintään kohtuullisissa tunnusluvuissa. Taloutta hoidetaan tarkasti, kuten pitääkin. Maan hallituksen talouden sopeuttamistoimetkin satavat tänä vuonna seurakuntien laariin.
Ytimessä seurakunnassa on kuitenkin toiminta. Sitä on tehtävä seurakuntalaisten pariin jalkautuen, ei saarnastuolista tai pappilan seinien sisältä. Tästäkin on Punkalaitumella otettu koppia. Erityisesti naisten- ja miestenillat ovat saaneet suuren suosion. Kirkon on elettävä ajassa ja tämä on Punkalaitumella huomattu.
Takavuosina, ehkä 10–15 vuotta sitten, hiippakunta lähetti maakuntaan omia apostolejaan kertomaan seurakuntien yhdistymisen ilosanomaa. Viime aikoina tällaisia hyväntahdonlähettiläitä ei ole näkynyt. Eivätkä yhdistymispuheet Punkalaitumella ole tällä hetkellä ajankohtaisia. Voimme olla hetken tyytyväisiä, vaikka valppaana on syytä pysyä kaiken aikaa.
» Takaisin arkistoon