Pirhan "pulla-gate" on osoitus pelottavasta byrokratiasta, jota monoliittinen hyvinvointialue harjoittaa.
Koko syksyn ajan olemme saaneet seurata mediasta Pirkanmaan hyvinvointialueen ”pulla-gatea”. Osittain tapaus saattaisi olla huvittava, ellei se olisi suorastaan pelottava.
Pulla-gatessa kyse on siitä, että Pirha kielsi vapaaehtoistoimijaa leipomasta pullaa Hämeenkyrön Aurinkorinteen ikäihmisten päivätoiminnan asiakkaille. Asiasta nousi melkoinen meteli, johon otettiin kantaa ministeritasoa myöden, eikä ongelmaa arvokkaassa vapaaehtoistoiminnassa tunnistettu. Lakikin kuulemma mahdollistaisi pullan leipomisen.
Pirha on pysynyt kuitenkin järkähtämättä kannassaan. Surkuhupaisin selitys kuultiin, kun hyvinvointialueen viranhaltija loi skenaarion, että ikäihminen voi tukehtua pullaan.
Pirha on monoliitti. Se on valtavaksi paisunut organisaatio, jota pyörittävät byrokraatit. He ”yhdenmukaistavat” hyvinvointialueen toimintaa. Tässä tapauksessa yhdenmukaistaminen tarkoittaa sitä, että jos jossain Pirhan yksikössä ei pullaa voi leipoa, sitä ei voi leipoa muissakaan yksiköissä. Ankeus kuuluu kaikille tasapuolisesti.
Tällä hetkellä Suomessa ei ole mukava ajatella ikääntyvänsä. Pirhan toimintakin näyttää ikäihmisten elämää kurjistavalta. Tuskin se on tavoite, mutta siltä se vahvasti tuntuu. Samaan aikaan Pirha huutaa toisesta suupielestä vapaaehtoistoimijoita apuun. Pulla-gate ei ainakaan heidän intoaan tule lisäämään. Kekkosella olisi tilanteeseen erittäin sopiva sanonta, mutta jääköön kirjoittamatta.
» Takaisin arkistoon