Peurat ovat Punkalaitumella vähentyneet tuntuvasti. Takavuosien tiheyksiin tuskin enää palataan, siitä pitävät huolen muun muassa lisääntyneet suurpetokannat.
Jos joku olisi viisi vuotta sitten väittänyt, että vuonna 2024 Punkalaitumen metsissä juoksentelee toistakymmentä sutta ja valkohäntäpeurakanta on vähentynyt merkittävästi, moni olisi nauranut makeasti. Tämä on kuitenkin todellisuutta tällä hetkellä.
Metsissämme on tapahtunut todellinen eläinten vallankumous. Suurpedoista ilves ja susi ovat ottaneet tukevan jalansijan ja lähes paikkakunnan vaakunaeläimeksi noussut peura on kokenut taantuman.
Toki ihmiselläkin on sormensa pelissä. Peurakantaa harvennettiin ankaralla kädellä useaita vuosia. Tehometsästys oli sen hetkinen ratkaisu tilanteeseen. Jälkiviisaasti ajatellen vähempikin olisi riittänyt, sillä susi ja ilves eivät tunne metsästysaikoja. Ne syövät elääkseen 24/7.
Ihminen ei voi tällä hetkellä vaikuttaa luonnossa susien tai ilvesten määrään. Peurakannan verotuksessa sen sijaan meilläkin on vielä sanan sijaa. Metsästäjät voivat omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, säilyykö peura Punkalaitumella elinvoimaisena lajina.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että peurakanta on pitäjässä saatu kuriin. Tulevaisuudessa, ja nykyisillä suurpetokannoilla, on varsin epätodennäköistä, että peurojen määrässä palataan takavuosien lukemiin.
» Takaisin arkistoon