15.04.2021 Peura puhuttaa

Peurat olivat Amerikan mantereella suosittu riistalaji ja tarjosi lihaa moniin ruokapöytiin. Suomessa peurat alkoivat alkuvaikeuksien jälkeen runsastua ja Punkalaitumellekin laji levisi joskus 1950–60-lukujen taitteessa.

Alkuun peura oli metsästäjien lempilapsi. Sitä ruokittiin talvisin ja sanomalehtiä myöden tasaisin väliajoin muistutettiin, kuinka peurasta pitää huolehtia. Ensimmäiset paikkakunnalla peuran kaataneet saivat nimensä myös Punkalaitumen Sanomiin.

Ehkä metsästäjien suojeleva asenne peuraa kohtaan oli vaikuttamassa siihen, että kanta pääsi 1970-luvulta lähtien runsastumaan tuntuvasti. Jälkikäteen ajatellen jo tuolloin olisi kaatomääriä tullut kasvattaa merkittävästi. Peurakannan vähentämiseen alettiin kiinnittää huomiota vasta 2000-luvulla.

Tuolloinkin lupamäärien kasvaessa useammasta suusta kuului, ettei kanta kestä niin runsasta verotusta. Mutta se kesti, ja kasvoi entisestään. Osasyynä kasvuun oli se, että kannan määrän arviointi on ollut pielessä.

Vasta nyttemmin on tajuttu, että vuosittainen jäävä kanta on pelkästään yksinkertaisella matematiikalla todettavissa pahasti alakanttiin arvioiduksi. Viime vuosina peurakantaa on pyritty vähentämään todenteolla.

Myös riistaviranomaisten sekä metsästyksen sidosryhmien, kuten maanviljelijöiden, poliisin ja liikenneviranomaisten näkemys on ollut, että peurojen määrää on tuntuvasti vähennettävä. Kun takavuosina peuralupia myöntävät viranomaiset nuukailivat, on viime vuosina lupia saanut niin sanotusti ovista ja ikkunoista.

Kaatoennätyksiä on rikottu vuodesta toiseen. Ensi syksynä peurajahtiin lähdetään jälkeen ennätyksellisellä lupamäärällä. Viime viikonloppuna tehty kevätlaskenta antoi ymmärtää, että peurojen määrä ainakin joillain seuduilla olisi vähentynyt.

Silti työtä on vielä paljon tehtävänä.

Juha Aro