Olemme Facebookissa!

07.04.2022 My Lai, Seitajärvi, Butša...

Butša on uusi nimi sotarikosten pitkällä listalla. Meille punkalaitumelaisille se tuo kauhut vain 1 253 kilometrin päähän Sarkkilan sillalta.

Pieni nukkumalähiö Butša Ukrainan pääkaupungin Kiovan lähistöllä nousi viikonloppuna koko maailman huulille siellä paljastuneiden sotarikosten vuoksi. Syyllisiä on rangaistava, vaativat monet. Karu tosiasia taitaa olla, että syylliset jäävät rankaisematta. Eikä näin käy ensimmäistä kertaa.


Totuus on sodan ensimmäinen uhri, mutta heti toisena tulevat siviilit. Tämä on voitu todistaa likimain kaikissa niissä sodissa, joista ihmiskunnalla on tällä hetkellä tietoa. Yksikään sotaa käynyt valtio ei ole syytön siviiliuhreihin, vaan niitä on syntynyt taisteluissa niin sanottuina sivullisina uhreina tai suoranaisen siviileihin suunnatun terrorin tai kansanmurhien seurauksena.


Historian saatossa toki sotarikollisia ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan syyllistyneitä on saatu tuomiolle, mutta valtaosa sotarikollisista jää tuomiotta. Hankaluutena on monimutkainen kansainvälinen politiikka ja se, että valtiot suojelevat syyllisiksi epäiltyjä kansalaisiaan. Oikeudenkäyttöä ovat harjoittaneet vain voittajat. Heidän omia rikoksiaan ei ole juuri koskaan tutkittu.


Monet tunnetut sotarikokset ja kansanmurhat ovat Butšan myötä saaneet uuden nimen pitkälle listalle. Me reagoimme ymmärrettävän voimakkaasti, koska tällä kertaa pahuus on tullut lähelle. Sotarikokset eivät tapahtuneet Syyriassa, vaan Sarkkilan sillalta mitattuna 1 253 kilometrin päässä meistä.


Butša, kuten Dresden, My Lai, Srebnenica tai Seitajärvi,  painuu jonkun ajan kuluttua unohduksiin. Ihminen oppii historiasta ainoastaan sen, ettei opi siitä mitään. Siinä mielessä ei ole mitään uutta auringon alla.

 

Evästeet