01.12.2022 Arvokas asia

Eilispäivänä 83 vuotta sitten Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja alkoi talvisota. Helmikuun 24. päivä tänä vuonna Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Mieleen tulee väkisinkin Lutherin virren sanat: Se vanha vainooja, kavala, kauhea...

Tällaisina poikkeusaikoina suhtautuu oman maan itsenäisyyteen entistä enemmän arvostaen. Samalla arvostuksella katsoo vuosikymmenten taakse niihin suomalaisiin, jotka puolustivat nuorta isänmaatamme vuosina 1939–1945.

Suomi on tämän vuoden aikana  asemoinut itsensä turvallisuuspoliittisesti kiinteäksi osaksi länttä. Aiemmin vaietut, mutta tiedetyt, asiat on sanottu ääneen ja toimittu niiden mukaan.  Itänaapurimme sotapolitiikkaa siedettiin vuodesta 2014 lähtien siihen asti, kun se päätti aloittaa hyökkäyksen Ukrainaan. Ilman hyökkäystä olisimme todennäköisesti juhlapuheissa edelleen puolueeton Pohjolan maa Nato-ovi raollaan.  
Ei elämä itsenäisessä Suomessa ole ollut, eikä ole tänäänkään, pelkkää riemumarssia. ”Vikalista” on pitkä ja monipuolinen riippen siitä, keneltä asiaa kysyy. Moni pitää meteliä julkisesti, koska kokee kansallisen suvereniteetin hiipuneen EU-jäsenyyden myötä, monille EU on hieno arvoyhteisö. Yhdet vastustavat maahanmuuttoa, toiset vaativat ilmastotekoja barrikadeilla, joillekin Venäjän toimet Ukrainassa ovat oikeutettuja.

Mutta ystävät hyvät, mielipiteenvapaus on yksi demokratian kulmakivistä, ja itsenäisyys on toiminut demokratian takuumiehenä vuodesta 1917 lähtien. Itsenäisyys ja demokratia ovat arvokkaita asioita, mutta eivät suinkaan itsestäänselvyyksiä muuttuvassa maailmassa.