11.02.2016 Mutkan jälkeen mutka

Vammalantien saama 550 000 euron määräraha ei riitä tien "kunnolliseen" parantamiseen mutta on kuitenkin alku ja osoitus siitä, että seutukunnan kansanedustajat ovat saaneet jotain aikaan.

Vammalantietä ajaessa mieleen nousevat Kari Tapion Olen suomalainen-kappaleen sanat: ”Me mutkan jälkeen käymme mutkaan...”. Tien perusongelma, mutkaisuus, on ollut tunnettu tosiasia varmaan niin pitkään, kuin jonkinlainen liikennöitävä tie Punkalaitumelta Vammalaan on ollut olemassa.

Suomessa tiestö on rapautunut tehokkaasti jo parinkymmen vuoden ajan. Rahaa kunnossapitoon ei ole riittänyt. Punkalaitumella Vammalantietä karumpi esimerkki tästä on vaikkapa Myllytie.

Hallitus on päättänyt teiden korjausvelkaa kuroa kiinni 600 miljoonan euron panoksella. Tästä potista Vammalantie on saanut noin 550 000 euroa.

Vammalantie on tietyllä lailla punkalaitumelaisen pirkanmaalaisuuden ”häpeäpilkku”. Jos seutukunnan keskuskaupungin ja kuntamme yhdistävä tie on noin huono, eikä sitä toistuvista yrityksistä huolimatta ole saatu kuntoon, vaikuttaa se huonolta signaalilta maakunnan tienpitäjän suunnalta. Siksi on luonnollista, että tiestön osalta ”valtasuoni” sykkii lähikaupungeista Huittisten suuntaan. Tampereelle onneksi pääsee Urjalan kautta hyviä teitä.

On varmaan inhorealistista sanoa, mutta Vammalantien ongelmat eivät tule poistumaan tulevaisuudessakaan. Nyt saadulla korjausrahalla on lähinnä symbolinen vaikutus, ihmeisiin se ei riitä. Suurin merkitys saadulla rahalla on varmasti seutukuntamme kansanedustajien ”kasvoille”, sillä heidänkin niskaansa painetta rahoituksen saamiseksi on aseteltu. Olisi ollut vähintään noloa, jos tälläkin kierroksella seutukunta olisi jäänyt näppejään nuolemaan. Nyt onneksi vaikuttamistyö toi tuloksen.