Punkalaitumen suvesta nauttii myös runsaasti kesäasukkaita, jotka saapuvat paikkakunnalle kuin muuttolinnut kesän koittaessa. Vanhimmasta päästä heistä lienee 96-vuotias Ville Pietilä, joka tänäkin kesänä palasi Punkalaitumen maisemiin Ruotsista. Omalla autollaan.
Ville Pietilä ei ole syntyperäinen punkalaitumelainen. – Vaimo oli Vehkajärven kulmilta kotoisin, Savikon likkoja. Ostimme aikoinaan kesäasunnoksemme hänen vanhempiensa talon. Vaikka vaimo viisi vuotta sitten kuoli, olen senkin jälkeen palannut tänne kesäisin, Ville kertoo.
Punkalaitumella Ville on ystävystynyt monien kanssa. Viime viikon keskiviikkona hän poikkesi Hankurissa Tapio Berggrenin vapaa-ajanasunnolla ja juhannuksena ajeli Berggrenin Vesan kanssa tämän soittokeikoilla. – Eläkeliiton kesäjuhlissa olin ja toin sitä varten mukanani oikein puvun Ruotsista. Mölkkyä käyn heittämässä poikien kanssa Vartiolassa perjantaisin, Ville kertoo.
Hän paljastaa, että on lajissa varsin taitava. Jopa niin taitava, että paikallisilla oli alkuun ihmettelemistä, kun hän Ruotsista asti tuli näyttämään mallia, miten lajia pelataan. Intohimona hänellä on myös bingo. Kanteenmaan bingo on tuttu tapahtuma, mutta myös bingot Alastarolla ja Ypäjällä.
Ruotsiin vuonna 1957
Lappajärvellä syntyneeltä Villeltä kysellään usein muistoja sota-ajalta. Niitä hän ei halua muistella. – Ei niissä ole mitään muistamista, mies sanoo ja antaa ymmärtää elämän olleen ankeaa.
Ville lähti Lappajärveltä maailmalle ja päätyi Viialaan töihin vaneritehtaalle. Sieltä löytyi myös punkalaitumelaissyntyinen vaimo ja side Sadonmaahan, Vehkajärven kulmille, syntyi. – Viialassa olin töissä kymmenen vuotta mutta sitten tehdas meni konkurssiin. Viialassa oli silloin muun muassa nahkatehdas, loppunut on sekin.
Kuten monet muut suomalaiset tuohon aikaan, myös Villeä ja hänen vaimoaan kutsui länsinaapuri Ruotsi. Pariskunta päätti lähteä siirtolaisiksi vuonna 1957.
– Yhtään emme osanneet kieltä. Kun alkuun halusi kaupasta ostaa kananmunia, piti kotkottaa kuin kana. Silloin kauppias ymmärsi, mitä halusin, Ville naurahtaa.
Tukholmasta löytyi kuitenkin sitä, minkä vuoksi Ruotsiin muutettiin: töitä. Viimeiset 30 vuotta ennen eläkkeelle jäämistään Ville teki monenlaisia rakennushommia.
Perhekin perustettiin. Kolme poikaa ja tyttö syntyivät Ruotsissa. – Kaikki ne ovat jo eläkkeellä. Suomea lapsista puhuu tytär ja yksi pojista. Alkuun he kävivät täällä Punkalaitumellakin, mutta eivät enää vuosiin.
Villellä on myös kuusi lastenlasta ja lapsenlapsenlapsetkin ovat kouluiässä. – Lapset ovat pärjänneet hyvin ja siitä olen tyytyväinen. Heillä on talot ja mökit Ruotsissa.
Viimeisiä kesiä
Kun mittarissa on ikää 96 vuotta ja parin kuukauden kuluttua juhlitaan seuraavaa syntymäpäivää, arvelee Ville Pietilä, että Sadonmaan mökistä on jossain vaiheessa luovuttava. – En minä enää jaksa mitään tehdä. Talon joutaisi myydä pois.
Vielä tänä kesänä mies kuitenkin ajeli Skodallaan kotoaan Upplands Väsbystä Tukholmaan ja seilasi autolautalla Turkuun, josta Skoda suuntasi Punkalaitumelle. – Ajaminen sujuu kyllä. Vuonna 2022 lääkäri antoi ajokortin vielä kymmeneksi vuodeksi. Ei nämä täällä sitä oikein tahdo uskoa, Ville nauraa ja esittää vakuudeksi ruotsalaisen ajokorttinsa.
– Ei mun pitänyt tänäkään kesänä tulla ja likka pisti vähän vastaan, kun kerroin lähteväni. Jo viime kesänä se soitteli perään vähän väliä, Ville paljastaa.
Siihen, miksi Sadonmaa edelleen kutsuu, Ville ei osaa vastata. – Nyt, kun telkkarilähetykset muuttuivat, lakkasi televisioni toimimassa. Mutta en minä taida nyt uutta ostaa. Mikäli ensi kesänä tulen, on ehkä otettava jo kuski mukaan. Silloin ehkä pitäisi se televisiokin sitten ostaa, hän pohtii.
– Vaimon kuoleman jälkeen olen ollut täällä peltoaukean keskellä talossa yksin, mutta en minä yksinäinen ole. Tykkään olla yksikseni.
» Takaisin arkistoon