22.12.2022 – Onhan tämä nyt, perskeles! Hianoo ja merkillistä...

– On se uskomaton juttu, pohtii Irma Rantanen työväentalon puhvetissa. Pönttöuunissa palavat klapit mutta silti hengitys ja kahvi höyryävät. Hän ja miehensä Jouko Mäkelä ovat kannatelleet yhdessä muun talkooväen kanssa tunteja laskematta heille tärkeää ja tuttua rakennusta, joka nyt on nousemassa arvoon arvaamattomaan.

Jouko Mäkeläkin ”makustelee” tietoa, että vuonna 1908 valmistunut rakennus on kalkkiviivoilla kisassa. – Maailmanperintökohde on jotain, mitä ei tavallinen ihminen voi oikein edes käsittää. Totta kai ollaan tyytyväisiä, että olemme pelissä mukana, mutta myös vähän yllättyneitä.

Maailmanperintökohteen valintaan ja nimeämiseen on matkaa vielä muutamia vuosia. – Kyllä parempi olisi, että juhlisimme asiaa jo nyt, kun ei tiedä, miten käy. Tästä kannattaa kaikki ottaa irti, sanoo Jouko Valonen.
Mäenpään työväentalon siunaukseksi on muodostunut se, ettei sitä ole turhilla muutostöillä pilattu vuosikymmenten kuluessa. – Kerrankin on ollut rahanpuutteesta hyötyä, Valonen vitsailee.

Viime vuosina taloa on kuitenkin pidetty yllä talkoovoimin ja se on varsin hyvässä kunnossa. – Tällainen ehdokkuus antaa kyllä tarmoa jatkaa työtä. Nyt näkee, että työllä on ollut merkitystä. Vaikka matkan varrella homma on joskus kyllästyttänytkin, tällainen tunnustus palkitsee.

– Onhan tämä nyt, perskeles! Hianoo ja merkillistä, summaa Jouko Valonen osuvasti talkooporukan tunteet.

Helsinki ja Punkalaidun

Helsingin Paasitorni ja Mäenpään työväentalo ovat molemmat arvorakennuksia, jotka valmistuivat suomalaisen työväenliikkeen nousukaudella vuonna 1908. Ne edustavat liikkeen kulttuuriperintöä erinomaisella mutta myös erilaisella tavalla. Paasitorni on arkkitehtonisesti vaikuttava kivirakennus, jonka historia kytkeytyy kaupungistumiseen, teollistumiseen, sisällissotaan sekä suomalaisen demokratian ja hyvinvointivaltion rakentamiskausiin.

Mäenpään työväentalo todetaan raportissa puolestaan poikkeuksellisen hyvin säilyneeksi esimerkiksi maaseudun puurakenteisista työväentaloista, jollaisia maa- ja metsätyöläiset rakensivat talkoovoimin 1900-luvun alussa. Kumpikin kestää kansainvälisen vertailun erittäin hyvin.

Raportissa arvioitiin lisäksi kymmenen työväenperinnön näkökulmasta merkittävää kohdetta, mutta ne eivät yltäneet samalle tasolle. Kaikkiaan Suomessa toimii yhä satoja työväentaloja, joista monet ovat säilyneet hyvässä kunnossa jälkipolville ja niiden historia herättää kansainvälistä kiinnostusta. Kartoituksesta vastasi opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämänä valtakunnallisena vastuumuseona Työväenmuseo Werstas. Raportin ovat kirjoittaneet FT Marja Lähteenmäki ja FT Kalle Kallio.

Arviointi perustui kriteereihin, joiden pohjalta valmistellaan kansainvälistä sarjanimeämistä. Tanskan työväenmuseo johtaa kansainvälistä kartoitusta ja Tanskan kulttuuriperintöviranomaiset ovat pyytäneet Suomea mukaan. Maailmanperintölistalla ei ole tällä hetkellä ainuttakaan työväenliikkeen rakennusta ja työväentalojen huomioiminen tasapainottaisi luetteloa.

Suomen osalta työ siirtyy seuraavaksi Museoviraston vastuulle. Ensi vuoden talousarvioesityksessä Museovirastolle on varattu määräraha maailmanperintöesityksen valmistelua varten. Työväenmuseo Werstas suosittelee, että opetus- ja kulttuuriministeriö päivittäisi maailmanperintökohteiden kansallisen aielistan, jotta Suomi voi osallistua työväentalojen sarjanimeämiseen. Lopulliset kohteet valikoituvat muutamia vuosia kestävän prosessin aikana ja varsinaisen päätöksen uusista maailmanperintökohteista tekee Unescon maailmanperintökomitea.