16.11.2017 Sorvin lastuja sinkoili toimituksessa

Ideaa Roukan kirjoitusten kansien väliin kokoamisesta pidettiin hyvänä ja useampi kirjan hankkija oli lähtenyt liikkeelle kauempaa ja varta vasten.

Tampereelta vanhaan kotikuntaansa poikkesivat mm. Maire ja Juhani Alapulli, jotka asuivat Punkalaitumella 70–80 -luvuilla. Maire työskenteli Länsi-Suomen päihdehuoltolassa ja Juhani toimi puunostajana. Urheilumiehenä hän johti jonkun aikaa myös Punkalaitumen Kuntoa. Juttua Matin kanssa riitti ja kun paikalle saapui toinen urheilumies, Simo Lievejärvi, tunnelma oli korkealla.

Ensimmäisen omistus- ja nimikirjoituksen Matilta sai ostamiinsa kirjoihin Risto Simula, jolla mukana oli venäläiset jahtivieraat Vladimir Smelov ja Igor Sazanov. Toimitus täyttyi nopeasti iloisesta venäjänkielisestä keskustelusta, jossa sivuttiin Nikita Hrutsovia, sorvia ja sorvin lastuja unohtamatta.

Risto Simulan kirja-arvostelu teoksesta on alla.

Soi sana kultainen

Sorvin lastuja -teoksen jutut ovat aikansa lapsia. Päiväysten mukaan aikoja sitten vanhentuneita. Muistisoluja hieman ravistelemalla ne ovat vielä tuoreita, raikkaita ja ennen kaikkea nautittavia, ajattomia.

Varmuudella kirja herättää mielipiteiden vastakkaisuutta, kuten torikeskustelun arviot kirjoittajastakin. – Sillä Roukan Matilla on pirun laaja yleissivistys ja se tiätää paljon asioita. – Hm, ei se mittään tiä. Lukenu se o ne kaikki jostain.

Kirjoittajan juuret ovat syvällä kotiseudun, Satakunnan mullassa. Juuret ovat niin syvällä, että englantilainen sanoisi: – When roots are deep, there is no reason to fear the wind.

Osa jutuista on tuulettanut tunkkaista ilmaa, osa nostanut Matti-myrskyn. Valtaosiltaan juttujen lähde löytyy kunnallisen päätöksenteon kulisseista ja esiripun takaa. Jutut pyrkivät raottamaan esirippua ja kurkistamaan kulissien taakse. Kynän kärjellä kutittelu, sanan säilällä sivaltelu on niin terävää, että sorvarin kirjoitusvälineille herkkähipiäisimmät ovat vaatineet aseenkantolupaa.

Ovatpa sanasorvista singahdelleet lastut olleet niinkin teräviä, että oman neuvon noudattamatta jättäminen: Don´t piss against wind on joskus kostuttanut kirjoittajan lahkeet. Silti moni juttu osoittaa, kuinka kauaksi Yhivuoren laelta tarkkaavainen havainnoitsija voi nähdä, jopa vuosien päähän.

Kirjoittaja on patriootti, nurkkapatriootti sanan myönteisessä merkityksessä. Kirjoituksista huokuu syvä kunnioitus, rakkaus kotipitäjään, sen murteeseen, kulttuuriin, sen asujiin sekä huoli niiden tulevaisuudesta.

Kokoomateos tarjoaa loistavan aiheen nuorelle opiskelijalle Pro Gradu -työtä varten, koska kirjoittaja ei ole löytänyt etsimäänsä nuoruuden lähdettä, voidakseen tehdä sen itse. Varsinaisen haasteen työlle asettaa nuoremmille lukijoille tarpeellinen juttujen taustojen selvittäminen. Nykynuoret sekä tulevat sukupolven tarvitsevat juttuihin katekismuksen tapaan selventävän osan: Mitä tämä on.

Sorvin lastuja -kirja on läpileikkaus punkalaitumelaisuudesta. Siksi sitä voitaisiin käyttää Punkalaitumen kouluissa monipuolisen sisältönsä vuoksi biologian, uskonnon, kotitalouden, yhteiskuntaopin, historian, käsityön ja ennen kaikkea ÄIDINKIELEN oppimateriaalina.

Kirja on koukuttavaa luettavaa. Silti sitä ei pidä hotkaista kuin Väyrynen Dostojevskiä, vaan hitaasti nautiskellen. Kirja suo nautinnollisia lukuhetkiä heille, jotka arvelevat, luulevat, arvaavat tai aavistavat, mitä lukee rivien välissä ja mitä on jätetty kirjoittamatta. Epämieluisaa luettavaa kirjasta löytyy heille, jotka TIETÄVÄT, mitä löytyy rivien väleistä ja varsinkin, mitä on jätetty kirjoittamatta. Se saattaa jopa tuskastuttaa joitakuita lukijoita.

Suosittelen kirjaa lämpimästi joulupöydän jatkeeksi. Herkkua on siinä monenlaista. Kuiske kuuluu: – Miltä kirja maistaa, kirja maistaa.

P.S. Punkalaitumelaine asuinrivi, misä ei o Sorvin lastuja -kirjaa, se asuinrivi o ni ku kamari, misä ei o olenka klaseja!

P.P.S. Pietarilainen lukija luuli Stalinin puhdistusten toteuttajan Lavrenti Berijan kirjoittaneen kirjan katsellessaan kansikuvaa.

Risto Simula