Olemme Facebookissa!

16.09.2021 Seurakunnan päättäjillä riittää pohdittavaa tulevaisuudessa

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Matti Seppä olisi valmis luopumaan seurakunnan pappilasta ja sopivista metsäpalstoista. Taustalla näkyvän seurakuntatalon hän pitäisi seurakunnan omistuksessa.
Punkalaitumen seurakunnan päättäjät joutuvat lähitulevaisuudessa tekemään ratkaisuja monenlaisista suurista asioista. Kirkkoherran virkajärjestelyjen lisäksi seurakunnan talouden tasapainottaminen vaatii muun muassa päätöksiä liittyen suureen kiinteistömassaan.

– Elämme seurakunnassa sikäli mielenkiintoista aikaa, että vuodenvaihteessa päättyy monta asiaa, ja samalla pitää aloittaa uutta, kuvailee kirkkovaltuuston puheenjohtaja Matti Seppä.


Seurakunnan kirkkoherratilanne on toistaiseksi ratkaistu siten, että Urjalan kirkkoherra Auni Kaipia työskentelee Punkalaitumella 40 % työajalla. – Tämä tilanne kestää vuodenvaihteeseen, eikä tulevaisuudesta sen jälkeen vielä tiedetä. Varmasti tuomiokapituli ratkaisullaan kokeilee, miten kahden seurakunnan yhteisen kirkkoherran järjestely toimii. Itse toivoisin, että järjestely voisi jatkua myös ensi vuonna. Tätä silmällä pitäen seurakunta on hakemassa rahoja kokeiluun, jossa voisimme pilotoida mallia, Seppä kertoo.


Punkalaitumen seurakunta on jo viime talvena aloittanut keskustelut yhteistyöstä Urjalan seurakunnan kanssa. Seurakuntien kanttorit aloittavat toistensa tuuraamisen ja myös kasvatustyön puolella yhteistyötä Sepän mukaan viritellään.


– Mielestäni on parempi tehdä yhteistyötä vertaisensa kumppanin kanssa. Silloin ei tule pieni–suuri -asetelmaa. Korostan kuitenkin, että Punkalaitumen seurakunta tulee jatkamaan toimintaansa itsenäisenä. Yhteenliittymästä ei ole kyse, vaan kahden seurakunnan molempia hyödyttävästä yhteistyöstä.

Taloudessa ylijäämää


Punkalaitumen seurakunnan talous on Matti Sepän mukaan noussut vuosien 2013–2014 pahimmasta notkahduksesta. – Parina viime vuonna tilinpäätös on ollut ylijäämäinen ja taseessa on puskuria, vaikkei ylimääräisiä rahoja liiaksi olekaan.


– Taloutta rasittaa jäsenistön ikärakenne, joka on vanhusvoittoinen. Se näkyy kirkollisverokertymän laskuna. Myös jäsenmäärän on ennustettu vuoteen 2030 mennessä laskevan 1850 jäseneen. Toisaalta hyvää jäsenmäärässä on se, että Punkalaitumella kirkkoon kuuluminen on korkealla tasolla.


Matti Seppä toteaa, että seurakunnan henkilöstömäärä on laskettu lähes minimiin. – Silti henkilöstökulumme ovat 10–15 % korkeammat kuin seurakunnissa keskimäärin. Mikäli nykyiset toiminnat halutaan säilyttää, ei henkilöstömäärää voi oikein lähteä enää vähentämään.


– Seurakunnan talouspäällikkö on eläköitymässä ensi keväänä. Siinä kohtaan päättäjät joutuvat harkitsemaan, palkataanko uusi työntekijä vai siirrytäänkö käyttämään ostopalvelua, kuten Urjalan seurakunnassa tehdään, Seppä sanoo.

Pappila, metsät, leirimaja


Punkalaitumen seurakunnalla on tunnetusti suuri kiinteistömassa hoidettavanaan. Toisaalta seurakunnalla on myös noin 230 hehtaaria metsää, josta on saatu tuloja. Tällä hetkellä seurakunnassa laaditaan vuoteen 2030 ulottuvaa kiinteistöstrategiaa, jossa joudutaan priorisoimaan muun muassa sitä, mistä rakennuksista seurakunta pitää kiinni, mistä ollaan valmiit luopumaan.


– Jostakin on pakko luopua. Se on selvää. Ja jo nyt tiedän, että keskustelu asiasta tulee olemaan monelle tunneasia, Matti Seppä ennustaa.


Helpoin päätös on todennäköisesti myydä seurakunnan omistamat asunto-osakkeet siinä vaiheessa, kun niistä lähtee vuokralainen pois. Myymisen taloudelliset vaikutukset ovat kuitenkin pienet. Suuremmat säästöt ylläpitokuluissa saadaan ja tuloja lisätään isompien kiinteistöiden tai metsänpohjan myynnillä.
Kirkkovaltuuston puheenjohtajana Matti Sepällä on laadittuna oma henkilökohtainen kiinteistöstrategia seurakunnan osalta.


– Oma mielipiteeni on, että seurakuntatalo olisi säilytettävä seurakunnalla. Rakennus kuuluu kiinteästi kirkon yhteyteen ja sitä olisi sen vuoksi hankala myydä. Sen sijaan pappila on kirkkoon nähden kaukana, eikä se sovellu liikuntarajoitteisille.  Olisin siis valmis luopumaan pappilasta, joskin haikein mielin.


Pappila on maalämpöön siirtymisen ja korjausten jäljiltä hyvässä kunnossa tällä hetkellä. – Mutta se vaatii jatkuvaa ylläpitoa ja mielestäni rakennus olisi myös realisoitavissa, toisin kuin seurakuntatalo.


Toisena luopumiskohteena Seppä listaa seurakunnan omistamat metsänpohjat. – Metsät ovat hyvin hoidettuja mutta olisin valmis myymään kohteita, jotka on hakattu tai joissa on taimikko. Ne eivät tuota seurakunnalle vuosikymmeniin. Päinvastoin metsänhoidosta on lähinnä kuluja.


– Vasta viimeisenä listallani on seurakunnan leirimaja. Siitä en olisi ensimmäisenä valmis luopumaan, koska tuntuu, että ihmiset ovat vasta tänä kesänä ”löytäneet” sen. Käyttö on lisääntynyt ja vuokraajina on ollut ihan yksityisiäkin henkilöitä. Sitä olen pohtinut, olisiko kunnan ja seurakunnan vihdoin aika ryhtyä yhteistyöhön alueen osalta. Kunnalla on lähellä Kiviranta mutta seurakunnan rakennuskanta leirimajalla olisi huomattavasti paremmassa kunnossa ja uudempaa, Matti Seppä pohtii.


Nykyinen kirkkovaltuusto ja -neuvosto ehtivät miettiä asioita runsaan vuoden, sillä jo vuoden päästä syksyllä ovat edessä seurakuntavaalit. Vaaleilla valittu kirkkovaltuusto aloittaa työnsä vuoden 2023 alusta.

 

 

Evästeet