Olemme Facebookissa!

13.01.2022 Susikannan arviointi ei perustu mielipiteeseen

Antti Härkälä seurasi kahden suden jälkiä Pärnänmaan alueella viime perjantaina. Sudet ovat hänen mukaansa muodostamassa alueelle reviiriä.
Punkalaitumenjoen eteläpuolisille alueille muodostui susireviiri kolmisen vuotta sitten. Sen jälkeen alfapari on saanut pentuja. Punkalaitumen Riistanhoitoyhdistyksen nimeämien petoyhdyshenkilöiden lisäksi susitilannetta paikkakunnalla seuraa tutkimusinsinööri Antti Härkälä Luonnonvarakeskuksesta.

– Punkalaitumen Isosuon reviiri näyttää havaintojen perusteella olevan voimissaan. Sinne syntyi viime keväänä pentuja. Muualla Punkalaitumella tilanne on epäselvempi, sanoo Härkälä.


Vuosi sitten lopetettiin kolmella jalalla liikkunut susi poliisin antamalla luvalla Punkalaitumen ja Huittisten rajamailla. Kyseessä oli uros, joka oli lyöttäytynyt yhteen naarassuden kanssa. Nyt naaras on löytänyt uuden kumppanin ja sen odotetaan muodostavan reviirin Punkalaitumen, Huittisten ja Sastamalan alueelle.


– Luonnossa ei ole pysähtynyttä tilannetta, eikä sitä ole susikannassakaan. Tilanteet muuttuvat ja talven aikana pyritään keräämään mahdollisimman kattava DNA-aineisto tilanteen selvittämiseksi, Härkälä sanoo.
Punkalaitumen ensimmäinen susireviiri syntyi vuonna 2018. Isosuon alueella ydinreviiriään pitävä alfapari on siitä lähtien saanut vuosittain pentuja. Suurpetohavaintoja kirjaavat Punkalaitumen Riistanhoitoyhdistyksen nimeämät petoyhdyshenkilöt. Kirjaamiseen käytetään Luonnonvarakeskuksen Tassu-järjestelmää.


– Punkalaitumella havaintomäärissä on kasvua. Edellisvuoteen verrattuna syyskaudella viime vuonna kirjauksia oli parisenkymmentä enemmän, Härkälä kertoo.


 Susien tarkkaa määrää hän ei osaa sanoa, mutta kerätyistä DNA-näytteistä pystyttiin Luonnonvarakeskuksessa tunnistamaan kahdeksan eri yksilöä.


– Petoyhdyshenkilöiden kirjaamat havainnot ja susien ulostenäytteistä saatava DNA-tieto täydentävät toinen toisiaan, ja niihin susikannan arviointi perustuu. Susikannan arviointi ei perustu mielipiteeseen vaan käytännössä näihin kahteen tietolähteeseen yhdistettynä aikaisempaan vuosien aikana kertyneeseen tutkimustietoon susien käyttäytymisestä.


Nimenomaan susien ulosteista saatava DNA auttaa yksilöinnissä. – Maastosta kerätyistä DNA- näytteistä susia pystytään yksilöimään. Näin voidaan erotella eri reviirien susia toisistaan, selvittää susien liikkumisaluetta ja saada täydentävää tieto yksilömääristä.


Antti Härkälä on työskennellyt Luonnonvarakeskuksen palveluksessa vuodesta 2013. Jokaisen eteläsuomalaisen suurpetohavainnon jäljille hän ei lähde, vaan tätä käytännön työtä tekevät riistanhoitoyhdistysten nimeämät petoyhdyshenkilöt.


– Ilman petoyhdyshenkilöiden tekemää havainnointia suurpetokantojen määrittäminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Punkalaitumen Riistanhoitoyhdistyksen alueelta havaintoja kirjataan riittävästi.
Havaintojen kirjaaminen edellyttää, että suurpetojen jäljistä ilmoitetaan aktiivisesti petoyhdyshenkilöille. Härkälä muistuttaa, että ainoastaan tietoa ja näytteitä keräämällä saadaan todellista ja tarkkaa tietoa alueen suurpedoista.


Viime perjantaina Härkälä seurasi Pärnänmaassa kahden suden jälkiä. Tämä pariskunta tulee muodostamaan Punkalaitumen seuraavan susireviirin.

 

Evästeet