09.04.2021 Pikkulottana palveltiin isänmaata ja opittiin leikin varjolla

Anna-Maija Nevalainen tutustui aktiivisesti Sotilaspoikajärjestössä toimineeseen mieheensä Juhaniin jo ylioppilaaksi valmistuttuaan. Molemmat tekivät elämäntyönsä opettajina heti lukion käytyään.

Lottiin, maailman suurimpaan naisten vapaaehtoiseen maanpuolustusjärjestöön, kuului vuosina 1921–1944 Suomessa peräti 240 000 jäsentä, joista 50 000 oli 8–16-vuotiaita pikkulottia. Punkalaitumelainen Anna-Maija Nevalainen oli yksi heistä.

– Äiti ja tädit olivat lottia, niin tietysti minäkin mukaan halusin. Minulla oli lottapuku valkoisen esiliinan kera. Lottamerkki aarteenani. Ryhdyin pikkulotaksi jo ennen sotia. Sota-aikaan muistan, miten lotat toimivat monenlaisissa tehtävissä, he esimerkiksi vastaanottivat Punkalaitumellakin siirtolaisia, muistelee tänä vuonna 90 vuotta täyttävä Nevalainen.

Kultaiset sanat ohjeina

”Pikkulottain Kultaiset sanat” neuvoo rakastamaan Jumalaa, kotia ja isänmaata, huomaamaan luonnon kauneudessa Luojan suuruuden, kunnioittamaan mennyttä ja uskomaan tulevaisuuteen, olemaan hyvä, suorittamaan ilomielin velvollisuutensa, olemaan lannistumatta, olemaan hyvä toveri ja rehellinen ystävä. Pikkulottia kehotetaan myös noudattamaan määräyksiä, alistumaan kuriin ja käyttäytymään moitteettomasti, olemaan lähimpiensä apuna, ympäristönsä ilona ja kasvamaan kansalleen kunniaksi. Lottajärjestön perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta.

Monta muistoa

Pikkulotta-iltoja Nevalainen muistelee riemulla.

– Kokoonnuimme Vartiolan yläsalissa, mutta myös monessa kodissa. Ohjelmassa oli aina isänmaallisia lauluja ja seuraleikkejä. Ruuanlaitostakin pikkulotille varovaisesti ja leikinomaisesti kerrottiin. Rouvat Ruohisto ja Jaakkola sekä Tuomisen rouvat olivat aktiivisia toimijoita, pikkulottien johtajia. Ruohiston Vehkajärven mökillä pikkulottina vierailimme huvipäivissämme. Kerran kuuluisa näyttelijä Annie Mörk esiintyi siellä meille. Sitä dramaattista elehdintää ja lausuntaa ei hevin unohda.

Vartiolan pihassa kohosi vielä tuolloin tähystystorni, johon myös tämä pikkulotta saatteli äitiään iltamyöhään.

– Ylhäällä tornissa tähystettiin vihollista ja sieltä oli jonkinlainen puhelinyhteys, jonka avulla pystyi varoittamaan muita. Muistan hyvin, kun äitiäni tornin juurelle saattelin.

Lamuskalla ajeltiin

Ihaniksi kokemuksiksi Nevalainen nimeää Vammalassa järjestetyt pikkulottien telttakokoontumiset ja ne lamuskalla ajelut, kun parireki täytettiin sekä vällyistä että mukuloista. Silloin paineltiin vauhdilla syrjäkulmille ajelemaan.

Moskovan välirauhassa vuonna 1944 monien muiden järjestöjen tavoin myös Lottajärjestö lakkautettiin.

– Se oli niin kurjaa aikaa, ihan kamalaa. Kaikki lottatoimintaan liittyvä piti hävittää, kaikki nimettiin luvattomaksi. Olihan toiminta ollut yhteiskunnallisesti hyvinkin tärkeää. Lottajärjestö oli suuri ja toiminta monipuolista. Yhtäkkiä mistään lottajärjestöön liittyvästä ei saanut edes puhua. Opettajavuosinanikin piti asiasta olla hiljaa.

Hanna-Mari Kamppikoski