09.02.2023 Eduskunnan pääsihteeri edustaa pysyvyyttä ja toteuttaa kansanvaltaa

Pappissäädyn puhemiehenä neljillä valtiopäivillä 1800-luvun lopulla toiminut Turun arkkipiispa Torsten Thure Renvall tuijottaa tuimailmeisenä suuresta maalauksesta suoraan eduskunnan pääsihteerin työpöytää kohti. Seinillä on medaljonkeja entisistä pääsihteereistä ja ikkunalaudalla hieman uudempi patsas viran pitkäaikaisesta hoitajasta Seppo Tiitisestä.
– Tämä on aika maskuliininen huone, mutta naisellisuutta edustaa tuo seinällä oleva Ruokokosken maalaama kukka-asetelma, naurahtaa Maija-Leena Paavola.
Hän on toiminut pääsihteerinä vuodesta 2016 ja seurasi virassa Seppo Tiitistä. Suomessa pääsihteeri-instituution katsotaan alkaneen vuonna 1907. Yli sata vuotta myöhemmin Paavola oli ensimmäinen virkaan valittu nainen.

Vaikka Maija-Leena Paavola ei tähdännyt virkauraan eduskunnassa, sinne hän ajautui vuonna 1991 ammattikasvatushallituksen ja opetushallituksen kautta. Pääsihteeriksi Paavola valittiin eduskunnan lainsäädäntöjohtajan virasta.

– Tämä on arvokas ja tärkeä tehtävä. Pääsihteeri-instituution arvo on pysyvyydessä, eikä tarkoitukseni ole jättää mitään suurta jälkeä taakseni. Menettelytavat ovat niin tarkkaan harkittuja, ettei niitä kannata muuttaa muuttamisen vuoksi.

Pääsihteerinä Paavola kertoo halunneensa noudattaa edeltäjänsä Seppo Tiitisen linjaa siinä, että joko pääsihteeri tai apulaispääsihteeri on aina mukana eduskunnan täysistuntoa seuraamassa. – Se tapa on vahvaa perinnettä edeltäjältäni. Seuraajani voi sitten toimia, miten toimii. Koen, että pääsihteerin mukana olo täysistunnoissa on esimerkillä johtamista, jota itse arvostan.

Esimerkillä johtamisesta kertoo myös se, että eduskunnan pääsihteerin työhuoneen ovi on aina avoinna. – Itse asiassa työhuoneiden väliset ovet ovat avoinna koko tällä puhemiehen käytävällä. Pidän välittömästä vuorovaikutuksesta ja haluan huolehtia, että me kaikki virkamiehet täällä pysymme ajan tasalla.

Joskus esimerkillä johtaminen tarkoittaa myös täysistunnoissa mukana olemista pikkutunneille asti. – Istunnot ovat lyhentyneet ja onneksi yöistuntoja on harvoin. Mutta voi sanoa, että pääsihteerin viran hoito on ottanut paljon, jos on antanutkin.

Mitä pääsihteeri sitten mahtaa miettiä illan ja yön pitkinä tunteina edustajien puheita kuunnellessaan? – Monesti odotan, että kunpa tämä jo kohta päättyisi, Maija-Leena Paavola naurahtaa.

Muutakin kuin täysistuntoja

Eduskunnan pääsihteerin työn julkisuuteen näkyvin osuus on täysistuntojen laillisuuden seuraamista. Kulissien takana työ pitää kuitenkin sisällään paljon muutakin.

Pääsihteerin alaisuudessa on kuusi osastoa ja yksikköä, jotka ovat keskuskanslia, valiokuntasihteeristö, hallinto- ja palveluosasto, kansainvälinen osasto, tieto- ja viestintäosasto sekä turvallisuusosasto. Pääsihteeri tekee myös monia nimityksiä virkoihin ja määräaikaisiin virkasuhteisiin. Alaisina työskentelee noin 430 virkamiestä.

– Meillä on osaava henkilöstö ja eduskunta on työpaikkana vetovoimainen. Osaava henkilöstö mahdollistaa sen, että työtehtäviä voidaan jakaa virkamiesten kesken. Pääsihteerinä valvon, että työtehtävät tulevat hoidetuiksi, Maija-Leena Paavola kertoo.

Työhön kuuluu myös eduskunnan pöytäkirjojen tarkastaminen ja allekirjoittaminen yhdessä puhemiehen kanssa. Eduskunnan hyväksymät lakiehdotukset lähtevät presidentinesittelyyn kulloisenkin puhemiehen ja pääsihteerin nimikirjoituksin varustettuina.

– Muutenkin teen puhemiehen kanssa paljon yhteistyötä ja avustan häntä erilaisissa asioissa.

Päätöksenteko tehokasta, kuplautuminen huolestuttaa

Yleisen mielipiteen joukosta nousee varsin usein esiin näkemyksiä siitä, että Suomen eduskuntalaitos olisi tehoton. Maija-Leena Paavola on toista mieltä.

– Omasta virastani katsellen eduskunnan työ on tehokasta. Kaikki työ ei vain näy ulospäin, mikä on valitettavaa. Mutta sille on syynsä. Keskustelu esimerkiksi valiokunnissa muuttuisi toisenlaiseksi, jos media olisi paikalla. Sen vuoksi on hyvä, että edustajilla on mahdollisuus käydä myös ei-julkista keskustelua.

Huolissaan pääsihteeri on sen sijaan poliittisten ryhmien ja samankaltaisesti asioista ajattelevien ihmisten kuplautumisesta. Tätä on edistänyt hänen mielestään korona-ajan vaatimat rajoitukset eduskuntatyössä.

– Minusta tuntuu, että edustajien keskinäiset suhteet ovat muuttuneet. Tämän olen huomannut muun muassa eduskunnan kahvilassa. Omissa porukoissa siellä istutaan, toisin kuin ennen koronaa. Korona rajoitti fyysistä läsnäoloa eduskunnassa, vaikka juuri siihen ja kasvokkain keskusteluun eduskunta on luotu.

Kuplautuminen näkyy Paavolan mielestä myös eduskunnan salikeskusteluissa. – Puhekulttuuri on koronan jälkeen tullut karkeammaksi ja käytetään kovaa tekstiä. Edustajat eivät tunne toisiaan niin hyvin. Korona on osasyynä tähänkin. Pandemian aikana yhteistä tekemistä ei ollut ja valiokuntamatkatkin jäivät tekemättä.

– Nyt onneksi kaikki on ennallaan ja vierasryhmätkin ovat palanneet. Nekin kuuluvat tähän taloon.

Paavola on huolissaan myös yhdestä kansanvallan peruskivestä: kansalaisten äänestysaktiivisuudesta. Se on vaali vaaleilta matalampi. Hän pohtiikin, millä keinoilla ihmisiä saataisiin innokkaammin vaaliuurnille.

– Eduskuntaan on perustettu demokratiakasvatuksen asiantuntijan virka, jolla ongelmaan halutaan osaltaan vastata. Olen pohtinut sitäkin, koetaanko äänestäminen hankalaksi ja kaivataanko esimerkiksi mahdollisuutta äänestää verkossa?

Myös vaalipäiviin pääsihteeri toivoo uutta draivia. – Vaalipäivästä pitäisi tehdä juhlapäivä ja positiivinen asia, kuten Tanskassa. Meillä vaalit ovat vakava asia, vaikka ne ovat kansanvallan juhlaa.

Vaihtuvuus taattu

Oman mausteensa eduskunnan pääsihteerin työhön tuo se, että kansanedustajat vaihtuvat säännöllisesti neljän vuoden välein. Haastattelua tehtäessä eduskunnan kansliassa valmistauduttiin jo huhtikuun eduskuntavaaleissa valittavien uusien kansanedustajien perehdyttämiseen.

– Kolmannes edustajista vaihtuu vaaleissa ja se tekee tästä työstä mielenkiintoisen. Virkakunnalla ja edustajilla on puolin ja toisin hyvät suhteet. Ruokailemme yhdessä ja käymme kahvilla yhdessä samassa kahvilassa. Enää eduskunnan kahvilassa kiireiset edustajat eivät edes käytä oikeuttaan ohittaa muut jonossa, kuvailee Maija-Leena Paavola.

Eduskunnan pääsihteerin virka on ”eläkevirka”. Sen hoitajat eivät vaihdu yhtä taajaan, kuin kansanedustajat mutta vaihtuvat kuitenkin. Maija-Leena Paavolakin suunnittelee jo eläkepäiviä.

– Saisin olla virassa seuraavan kuukauden alkuun, kun olen täyttänyt 68 vuotta, mutta en ole ajatellut olevani ”tappiin asti”, marraskuun alkupuolella 67 vuotta täyttävä pääsihteeri sanoo. Skuuppia eläkkeelle jäämisen päivästä hän ei kuitenkaan vielä ole valmis antamaan.

Juuret säilyvät

Maija-Leena Paavola on syntyjään Punkalaitumelta, tarkemmin Liitsolan kylästä. – Juuret ovat säilyneet, vaikka fyysiset siteet Punkalaitumelle ovatkin löystyneet. Minulla on lämpimät tunteet kotopitäjää kohtaan. Punkalaitumella on tavattoman hieno ympäristö ja Taikayöntie on kokonaisuutena kaunista seutua, siitä kannattaisi ottaa enemmän irti kestävän kehityksen ja kotimaan matkailun näkökulmasta.

Erityisesti hän kiittelee niitä lähtökohtia, jotka sai synnyinpaikkakunnassaan elämäänsä. – Hyvät eväät sain mukaani. Koulussa ei ollut kiusaamista, ei ollut kännyköitä eikä sosiaalista mediaa. Luimme paljon ja lukuharrastus on itselleni edelleen tärkeä.

Punkalaitumen yhteiskoulusta tuleva pääsihteeri valmistui ylioppilaaksi keväällä 1975. Yhteydenpito koulukavereihin on jatkunut, sillä haastattelua seuraavana päivänä nämä ovat menossa Paavolan vieraiksi eduskuntaan.

Punkalaitumen Sanomatkin on pääsihteerille tuttu paitsi lehtenä, myös työpaikkana. Hän työskenteli lehdessä 1980-luvun alkuvuosina. – Noista ajoista mieleeni on jäänyt etenkin se, että Roukan Matti kävi usein toimituksen takahuoneessa Helariutan Juhania tapaamassa, Paavola muistelee.