04.06.2020 Neljä sisarusta lähti Amerikkaan, vain yksi palasi

– Perheessämme on aina puhuttu paljon juttuja Amerikan sukulaisista, jäihän isäni tätejä sinne peräti kolme. Halusin selvittää näiden tarinoiden taustoja ja samalla suvun historiaa. Löytämäni dokumentit vahvistavat suullista perimätietoa, jota kukaan aikalainen ei ole enää kertomassa, kuvailee Marita Antila. Amerikassa käynyt Lauri Heikkilä on hänen isoisänsä.

Lauri Heikkilän lisäksi Amerikkaan lähtivät hänen siskonsa Ruusa (s. 1888), Naimi (s. 1895) ja Helmi (s. 1903). Sisarukset eivät tehneet matkaa yhdessä, vaan ensimmäisenä lähti Naimi. – Hän seilasi Mauritania-laivalla länteen vuonna 1912. Isoisäni Lauri ja Ruusa kirjattiin Ellis Islandilla 18.7.1913. Helmi lähti heidän jälkeensä vasta vuonna 1921.

Tietoa Amerikan siirtolaisista löytyy nykyaikana runsaasti Internetistä ja sosiaalisesta mediasta. – Tietomäärä on aivan uskomaton ja sosiaalinen mediakin toimii hyvänä apuna. Liityin Facebookissa ryhmään ”Siirtolaisuus – Amerikkaan muuttaneet sukulaiset”. Sieltä löytyy useita linkkejä, joiden kautta omien sukulaisten siirtolaisreissua pystyy seuraamaan, Marita kertoo.

Hyödyllisiä nettisivuja siirtolaisuudesta ovat muun muassa familysearch.org, ancestory.com ja libertyellisfoundation.org.

– Sukulaisten taustojen selvittämistä helpottaa, että siirtolaisista tehtiin jo 1900-luvun alussa tarkat kirjaukset. Asiakirjoihin on merkitty kaikki terveydestä, painosta ja silmien väristä lähtien. Lisäksi on kirjattu muun maussa ammatti, erityistuntomerkit ja se, kuka matkan on maksanut.

 

Heikkilän suvussa kulkeva tarina neljän sisaruksen siirtolaiseksi lähtemisestä on mielenkiintoinen, jopa humoristinen.

– Kerrotaan, että Naimi olisi mennyt salaa tansseihin ja Fiinu-äiti olisi suuttunut tästä niin, että oli antanut Naimille selkäsaunan. Naimi puolestaan suuttui selkäsaunasta sen verran, että karkasi kotoa. Hän tienasi matkarahoja vuoden ajan Viipurissa ja lähti Amerikkaan vain 17-vuotiaana vuonna 1912, Marita Antila kertaa tarinaa.

Fiinu-äiti huolestui tyttärestään sen verran, että lähetti Ruusa-siskon ja Laurin hakemaan ”kadonnutta lammasta” pois valtameren takaa. – Tuo hakureissu kesti Laurilla jotain vuosia. Hän palasi takaisin Suomeen ennen kansalaissodan syttymistä. Tarkkaa vuosilukua en tiedä. Naimi palasi myös Suomeen mutta muutti takaisin Yhdysvaltoihin vuonna 1920. Ruusa jäi pysyvästi Amerikkaan, samoin Helmi.

Kolmesta siirtolaissisaruksesta Ruusa vieraili synnyinmaassaan pari kertaa. Viimeisen matkan hän teki 1960-luvulla. – Naimi ja Helmi eivät Suomessa vierailleet mutta isäni Reino ja veljeni Arto kävivät tapaamassa Helmiä Rhode Islandilla 1970-luvulla. Hänellä oli pieni maatila, Marita kertoo.

Ruusa Heikkilä työskenteli Yhdysvalloissa kotiapulaisena. Hän avioitui Pohjanmaalta kotoisin olleen miehen kanssa. Suomalaisen miehen löysivät myös Naimi ja Helmi. Helmistä tuli Ranta ja Naimista Pajari.

 

Lauri Heikkilän sisarusten edesottamuksista eniten tietoa Marita Antilalla on Naimista. Naimi avioitui Reino Pajarin kanssa ja pariskunta sai pojan vuonna 1915. – Heidän poikansa Raymond, jota me suvussa kutsumme myös Kalervoksi, otti osaa USA:n armeijassa toiseen maailmansotaan.

 

Raymond värvättiin vuonna 1942. Hän liittyi USA:n 3. jalkaväkidivisioonaan, joka oli mukana Sisilian maihinnousussa, Italian valtauksessa sekä sodan loppuvaiheissa osallistui saksalaisten Siegfried-linjan murtamiseen. Yksi divisioonan rykmenteistä valtasi keväällä 1945 Hitlerin Kotkanpesän Berchtesgadenissa Itävallassa.

 

– Kalervo näki sodan tuhoaman Euroopan ja oletti, että tilanne sotaa käyvässä Suomessa on samanlainen. Eräässä kotiin lähettämässään kirjeessä hän pyytää vanhempiaan lähettämään Suomen mahdollisimman paljon apua, koska Eurooppa oli hänen mukaansa raunioina, Marita kertoo.

 

”Amerikan paketteja” Kanteenmaan sukulaisille tulikin sodan jälkeen usein. – Niitä tuli vielä 60-luvulla. Itsekin muistan lapsuudestani yhden paketin. Siinä lähetetyt kaksi tyttöjen mekkoa ovat edelleen tallessa.

 

Raymond/Kalervo Pajari kuoli vuonna 1973. – Minulla on hänen poikansa yhteystiedot ja nyt, kun kesäloma alkaa, aion kirjoittaa hänelle.

 

Marita Antilan isoisän Laurin kohtalo oli Suomeen paluun jälkeen karu. Hän asui perheineen Jokioisilla ja oli tukinuittajana Loimijoella. – Tarina kertoo, että hän niissä hommissa kaatui pahasti, löi päänsä ja sai aivokasvaimen. Lauri kuoli vuonna 1936, jolloin hänen leskensä Aino eli isoäitini muutti lapsineen tänne Kanteenmaahan.