23.12.2020 Korona kiusaa Iiristä - ja monta muuta

– Perheeseeni kuuluvat mieheni Jani Pertunsillan lisäksi lapsemme 4-vuotias Aada Pertunsilta ja 2-vuotias Iiris Pertunsilta. Viikko sitten saimme tiedon, että Iiriksen päiväkotiryhmä Hipsuvarpaat asetetaan karanteeniin ryhmässä ilmenneen koronatartunnan vuoksi. Järkyttynein mielin jäimme odottamaan soittoa Taysista ja tarkempia ohjeita, kertoo Ida-Maria.

Seuraavana päivänä tulikin tieto jatkotartunnasta, ja koko päiväkoti asetettiin karanteeniin 20.12. asti.

Koko perhe karanteenissa

– Työnantajamme halusivat pelata varman päälle ja jäimme koko perhe kotiin karanteeniin, vaikka me aikuiset emme virallisesti karanteenissa olleetkaan. Maanantaina illalla Iiris havahtui yöuniltaan yhdeksän maissa. Hän tuntui hieman lämpimältä ja varmuuden vuoksi mittasin hänen lämpönsä. Mittari näytti 37,4 astetta. Aamuun mennessä lämpö oli palautunut normaaliksi. Meillä aikuisilla oli pientä tukkoisuutta, joten varmuuden vuoksi varasimme koronatestiajat meille aikuisille ja Iirikselle. Aadaa ei testattu, koska mitään oireita ei ollut.

Vuorokauden kuluttua sai perhe tietää aikuisten negatiivisista tuloksista. Iiriksen tulosta ei sen sijaan kuulunut.

– Kun puhelin sitten torstaina aamulla piippasi ja ruudulla luki POS positiivisen näytteen merkkinä, oli järkytys aivan valtava. Ensin tuli huoli lapsesta, ja mieleen vyöryivät kaikki kauhukuvat tehohoitoon joutumisesta ja vakaviin elinikäisiin seurauksiin asti. Huolesta tunne vaihtui suureen kiukkuun ja vihaankin. Miksi juuri meidän lapsi, miksi juuri meidän perhe? Olemme olleet niin varovaisia.

Altistuivatko muut?

Asiaa pohdittuaan perheen seuraavana huolena iski mahdollinen muiden altistaminen.

– Infektiolääkärin mukaan emme olleet altistaneet ketään, joka ei jo karanteenissa olisi, koska ainoat kontaktit viikon sisään olivat päiväkodin väen lisäksi lasten mumma ja vaari. Heidätkin tavattiin onneksi juuri ennen laskennallista altistamisaikaa.

Ida-Maria toimii esiopettajana Urjalan Aseman koululla ja kantoi huolta myös eskareistaan ja työkavereistaan.

– Onneksi en ole kuitenkaan heitä altistanut. Iiriksen eristys, ja meidän muiden karanteeni jatkuu 27.12. asti. Joulu on perheellemme vuoden tärkein juhla ja sitä piti viettää pienesti muutaman rakkaimman ihmisen kanssa. Suremme tilannetta, mutta niillä korteilla pelataan, jotka eteen annetaan.

Kirje joulupukille

Perheen esikoinen oli sanellut kirjeen joulupukille, jonka äitinsä kirjasi.

– Pääviestinä oli tiedottaa pukille, ettei meille saa tulla sisälle, jottei pukki vaan itse sairastu. Loppuun lisättiin harras toive, että ensi vuoden jouluna tavattaisiin. Pikkuisen saattoi äidin sydän särkyä sanelua ylös kirjatessani.

Refluksi harmina

Iiriksellä on syntymästään asti ollut suurena kiusana refluksi.

– Edelleen, kohta 3-vuotiaana, hän heräilee useita kertoja yössä happojen noustessa suuhun. Kaikki flunssat pahentavat refluksin oireita. Vaikka korona on toistaiseksi hänellä muutoin ollut oireeton, pahentaa se kuitenkin öisiä refluksioireita, joten meillä ei ole nyt pahemmin nukuttu muutamaan yöhön. Tosin siihen olemme jo tottuneet.

Sillanpään perhe pitää epätodennäköisenä sitä, että virus ei tarttuisi koko perheeseen.

– Pieni neitimme saa ihan samalla tavalla kiivetä syliin, halata, pussata ja kiehnätä kuin tähänkin asti. Meistä kummallakaan ei ole pienintäkään aikomusta ottaa hänestä fyysistä etäisyyttä. Nyt hän tarvitsee meitä ehkä enemmän kuin koskaan.

Perhe yhdessä

Vaikka pienen potilaan vanhemmat ovatkin tartunnasta huolissaan, ovat he silti kiitollisia siitä, että Iiris on niin vähäoireinen, ja koko perhe saa olla yhdessä.

– Asumme Kanteenmaassa isohkossa omakotitalossa, jonka ympärillä on iso piha, peltoja ja metsiä, joten voimme ulkoilla ja touhuilla vailla pelkoa kontakteista. Meillä on uskomattoman ihana lähipiiri, joka auttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Erityiskiitos omille vanhemmilleni, jotka rientävät apuun aina kun tarvitaan.

Nyt Sillanpäällä eletään päivä kerrallaan, oireita tarkkaillen ja joulua valmistellen.

– Olemme melkoisia kotihiiriä, ei karanteeniarki ihan hirveästi eroa meidän tavallisesta viikonloppuelosta. Koronaan sairastuminen tai tietämättään taudin levittäminen eteenpäin ei ole häpeä. Sen etenemistä ei voida täysin estää, mutta sitä voidaan kuitenkin vaikeuttaa.

Avoimuus auttaa

Ida-Maria kertoo perheen halunneen puhua tartunnasta avoimesti, jotta ihmiset suhtautuisivat asiaan vakavasti, mutta ilman hysteriaa.

– Hyssyttely ei auta ketään. Asian sivuuttaminen ei myöskään ole vaihtoehto. Kukaan meidän perheestä ei ole sairas. Oli täysin tuuria, että huomasin laittaa kuumemittarin Iiriksen kainaloon oikealla hetkellä ja että lopulta päätimme varata testiajan, vaikka varsinaisesti mitään oireita ei ollutkaan. Toivottavasti muut säästyvät ja taudin leviäminen Punkalaitumella saadaan pysäytettyä.

Lapsille on perheessä koko korona-ajan puhuttu suoraan viruksesta, joka saa ihmiset sairastumaan. Ja siitäkin, että on tärkeää suojata itsensä ja muut.

– Koska lapsemme ovat pieniä ja huolestuvat helposti, olemme luonnollisesti pitäneet keskustelut keveinä ja vakuutelleet, että jos koronan saamme niin sitten vähän aikaa sairastamme, parannumme ja jatkamme normaaleja touhuja. Tämä on tuntunut heille tässä vaiheessa riittävän.

Tärkeät lähimmäiset

– Näiden huonojen uutisten myötä on entisestään korostunut lähimmäisten tuki. Oma puoliso, oma lapsuudenperhe ja muu lähipiiri ovat tärkeitä. Miten äärettömän hienoa se onkaan, että joku kuuntelee, ymmärtää ja lohduttaa. En ole milloinkaan saanut niin paljon tsemppaavia viestejä ja puhelinsoittoja kuin koronatartunnasta kerrottuani.

Huumori auttaa monessa, sairaudenkin aikana.

– Meidän parisuhteessa sekä koko lähipiirissä huumori, välillä mustakin, on se kantava voima, joka auttaa huolien keskelläkin eteenpäin. Kyllä tästä kaikesta selvitään. Yhdessä selvitään.

Hanna-Mari Kamppikoski