Olemme Facebookissa!

08.09.2016 Kekkosen jälkeen muuttui

Suomalainen poliittinen kulttuuri koki suuren muutoksen yli neljännesvuosisadan maata hallinneen presidentti Urho Kekkosen siirtyessä syrjään vuonna 1981. Kekkosen kuolemasta tuli 31.8. kuluneeksi 30 vuotta.

Tuskin lienee toista yhtä kiisteltyä hahmoa maamme poliittisessa lähihistoriassa kuin presidentti Urho Kekkonen, jonka kuolemasta tuli 31.8. kuluneeksi 30 vuotta. Hänen yli neljännesvuosisadan kestänyttä presidenttikauttaan muistellaan yhtäältä nostalgisesti kaihoten vahvaa presidenttiä, toisaalta yksinvaltaisena parlamentarismin irvikuvana.

 

Kekkonen oli kuin koskivene. Hän osasi ohjata omaa uraansa sopivasti kivikoita väistellen. Tarpeen vaatiessa hän osasi myös muuttaa kantaansa kulloistenkin virtausten mukaan. Koskivene Kekkonen oli myös ulkopolitiikan johtajana. Vaikka suhteet Neuvostoliittoon olivat hänelle presidenttiyden kannalta tärkeitä, pystyi hän saavuttamaan Suomelle myös ulkopoliittista liikkumatilaa Kylmän sodan keskellä.

 

Kekkosen luopuminen sairastumisen vuoksi virkansa hoidosta syksyllä 1981 aloitti Suomen poliittisessa kulttuurissa muutoksen. Vain päiviä ennen sairaslomalle jääntiä ilmestynyt kirja ”Tamminiemen pesänjakajat” antoi tästä jo viitteitä. Samaa kertoi keväästä asti päällä ollut hallituskriisi, jossa pääministeri Mauno Koivisto itsepintaisesti pysyi virassaan eikä suostunut kaatamaan hallitustaan Kekkosen tai tämän lähipiirin tahdon mukaisesti.

 

Kekkosen ollessa virassa hänen sairastelustaan tai muiden poliitikkojen ”henkilökohtaisista ongelmista” ei juuri puhuttu mediassa. Kekkosen väistyminen syrjään räjäytti padon tässäkin asiassa.

 

Poliittisessa kulttuurissa muutos oli myös suuri. Palattiin lähelle todellisempaa parlamentarismia, jossa puolueet olivat kelpoisia hallitukseen kannatuksensa, ei aatemaailmansa, vuoksi. Presidentiksi valittu Mauno Koivisto jatkoi toki hyviä idänsuhteita ja veti varovaista linjaa mutta hän alkoi myös riisua presidentin valtaoikeuksia. Joidenkin mielestä jopa liikaa.

 

Poliittisesta historiasta kiinnostuneelle Kekkosen ajasta ja murrosvaiheesta hänen siirtyessään syrjään, on tarjolla paljon mielenkiintoista luettavaa monista eri lähestymiskulmista. Aikalaisille teokset tarjoavat myös kaikupohjaa omien ”kekkosmuistojen” kertaamiseen.