Olemme Facebookissa!

01.02.2018 Nuorten miesten sota

Sata vuotta sitten Suomessa alkoi sota, jonka osapuolet olivat suomalaisia. Punkalaitumelta katseltuna sota oli etenkin nuorten miesten sota molemmin puolin.

Sata vuotta sitten Suomessa käynnistyi kansallinen tragedia, jonka nimestä käydään yhä edelleen keskustelua. Oliko kansan jakanut sota sisällissota, kapina, vapaussota, kansalaissota vaiko esimerkiksi vallankumous? Tästä on lähes yhtä monta näkemystä, kuin on asiaa pohtinuttakin.


Vuosisadan takaisille tapahtumille löytyy myös monta selitystä: ensimmäinen maailmansota, maan itsenäistyminen, kansanosien eriarvoisuus, nälänhätä sekä poliittinen radikalisoituminen. Kaikki olivat mukana vaikuttamassa siihen, mitä talvella ja keväällä Suomessa tapahtui.


Sodan molemmat osapuolet syyllistyivät myös rikoksiin. Terrori, ryöstöt, kosto, puhdistustoimet ja sotavankien huono kohtelu kuuluivat ilmiöinä suomalaisten sotaan, samoin kuin ne ovat kautta aikain kuuluneet ilmiöinä sotiin.


Vuoden 1918 sotaa peilataan meillä yleisesti Väinö Linnan kirjoittaman Täällä Pohjantähden alla -romaanin kautta. Se antoi ilmestyessään kasvot ja selityksen erityisesti punaisen puolen toiminnalle. Kirja on hyvä romaani, mutta se on kuitenkin fiktiota. Linnan romaanissa kapinaan lähtevät torpparit, todellisuudessa näin ei ollut täysin laita, vaan vallankumous sai voimansa erityisesti kaupunkien työväestöstä.


Kun lukee sotaan johtaneesta kehityksestä, sotivista osapuolista ja muista toimijoista Punkalaitumella vuonna 1918, huomaa että kyse oli meillä erityisesti nuorten miesten sodasta. Molempien riveihin asettautuneet punkalaitumelaiset olivat valtaosiltaan sodan alkuvaiheessa parikymppisiä nuoria. He ottivat vallan käsiinsä punaisten riveissä ja samanikäiset toisin ajattelevat hakeutuivat valkoiseen armeijaan. Toki sodan edetessä varsinkin punakaartiin liittyi vanhempiakin henkilöitä eri syistä.


Vuoden 1918 sodasta tuli Suomessa lyhyt. Sen lopputulos alkoi selvitä varsin nopeasti. Lyhyt sota jätti kuitenkin jälkeensä pitkät ja syvät arvet, joita toki Väinö Linnankin romaani aikanaan auttoi hoitamaan, vaikkei tositarina ollutkaan.