09.12.2016 Lähtölaskenta juhlavuoteen alkoi itsenäisyyspäivänä

Itsenäisyyspäivän vietto alkoi juhlajumalanpalveluksella kirkossa, jossa saarnan piti kirkkoherra Irina Kaukinen ja liturgina toimi seurakuntapastori Minna Rahko. Kirkkokuoro lauloi kanttori Kaisa Iitin säestyksellä.

Kirkosta siirryttiin sankarihaudalla, jossa seppeleen laskivat sotaveteraani Ante Uusi-Kouvo, kirkkoherra Irina Kaukinen ja kunnanjohtaja Jyrki Moilanen. Haudalla veisattiin Isänmaanvirsi.

Seurakuntatalon juhlaan vieraat toivotti tervetulleeksi Irina Kaukinen lukemalla Jukka Kuoppamäen sanat kappaleesta ”Minä katson tätä maata”. Sisarukset Hanna-Maria ja Henriikka Varpula soittivat viuluilla ”Orvon huokaus”, ”Reppurin laulu” ja ”Taivas on sininen ja valkoinen”.

Punkalaitumen Mieskuoro lauloi dir.mus. Pauli Ahvenuksen johdolla ”Isänmaalle” sekä Finlandiahymnin. Juhlakahvituksesta huolehti Pitäjänseudun kyläyhdistys ja tilaisuus päättyi tuttuun tapaan Maamme-lauluun.

Illalla Partiolippukunta Metsänkävijät järjestivät perinteisen soihtukulkueen Veteraanikiveltä sankarihaudalle. Linnan juhlia oli mahdollista seurata kirjastolla järjestetyissä valvojaisissa.

Millainen olisi ollut vaihtoehto?

Seurakuntatalolla juhlapuheen pitänyt kunnanjohtaja Jyrki Moilanen pohti puheessaan itsenäisyyden merkitystä sekä kysymystä siitä, millainen olisi elämämme ilman itsenäisyyttä.

Hän totesi punkalaitumelaisten eläneen pitäjän 377-vuotisen olemassaolon aikana niin Ruotsin kuin Venäjänkin alamaisina sekä itsenäisinä suomalaisina. – Jos kuuluisimme vielä Ruotsiin, todennäköisesti materiaalinen elämänlaatumme olisi yhtä hyvä, ellei korkeampikin. Yleinen koulutustasomme olisi vähintään myös yhtä hyvä kuin nyt. Suomalainen väestö olisi todennäköisesti sulautunut valtaosin ruotsalaiseen. Valtakielemme olisi suomen asemesta ruotsi ja suomalaiset kansana kokisivat todennäköisesti kuihtuvan vähemmistön aseman osana monikulttuurista Ruotsia, Moilanen kuvaili.

Venäjän vallan alla olosuhteemme muistuttaisivat Moilasen mukaan lähinnä nykyisiä olosuhteita Venäjän Karjalassa. – Venäjän Karjalassa on oma tasavallan hallinto, mutta kaikki merkittävät päätökset tehdään kuitenkin Moskovassa. Venäjän Karjalassa elintasoa mittaava bruttokansatuote on noin 4 000 euroa asukasta kohti, kun Suomessa se noin 40 000 euroa. Venäjän Karjalan nuoret miehet käyvät armeijan, jossa uhkana on joutua toimimaan sodanomaisissa tilanteissa Venäjän reuna-alueille kuten Tšetšeniassa. Korruptio on laajalle levinnyttä ja useat meille normaalit terveys- ja sosiaalipalvelut eivät ole kansalaisten vapaasti saatavilla. Venäjän lait ovat hyvin vaikeaselkoisia ja jättävät tulkinnanvaraa päätöstä tekeville viranhaltijoille, joiden toiminta tuntuu usein mielivaltaiselta. Valtio hallitsee merkittäviä tiedotusvälineitä ja internetin käyttöä rajoitetaan.

– Suomi joutui lunastamaan oman itsenäisyytensä uudelleen verisissä sodissa vain yli 70 vuotta sitten ja tästä itsenäisyyden uudelleen lunastuksesta saamme olla kiitollisia sotaveteraaneillemme ja kaikille sota-aikaa eläneille ihmisille. Itsenäisyys ei saa olla meille itsestään selvyys. Ukrainan tapahtumat todistavat sen, että meidän pitää olla jatkuvasti varautuneita myös vihamielisiin tapahtumiin ja ylläpitää uskottavaa maanpuolustuskykyä.

Moilanen kuvaili myös omaa suhdettaan käsitteeseen itsenäisyys. – Minulle itsenäisyys on sitä että voin käyttää suomen kieltä asioitteni hoitamiseen, lapseni voivat opiskella omalla kielellään ja saavat vapaasti tietoa ilman sensuuria. Itsenäisyys on sitä, että minulla on vapaus ilmaista mielipiteeni ja mahdollisuus seurata haluamiani tiedotusvälineitä. Itsenäisyys on sitä, että minulta kerätyt verot käytetään Suomessa, suomalaisten parhaaksi ja sitä, että lapseni eivät joudu armeijassa sotimaan muiden maiden sotia.