08.01.2016 – Jumala ei ole ”lälly”, vaan kunnioitettava tyyppi

Irina Kaukinen aikoo alkuvuoden kuluessa tutustua seurakunnan toimintoihin ja työntekijöihin. – Samalla tehdään tietysti perustyötä, koska se on parasta tutustumista. Tammikuun aikana juttelen jokaisen työntekijän kanssa ja luon kuvaa seurakunnan tilanteesta.

– Monenlaista on mielenpohjalla siitä, mitä kaikkea voisi ja pitäisi tehdä. Itseä pitää oikein rauhoittaa ja laittaa jäitä hattuun, sillä olen innokas tarttumaan asioihin.

Jumalanpalveluselämän moninaistaminen on ainakin yksi Kaukisen tavoitteista. – Erilaiset ihmiset haluavat jumalanpalvelukselta erilaista puhuttelua. Tähän vastataan helmi- ja maaliskuun aikana mm. iltakirkoilla. Mielenkiintoinen ajatus voisi olla myös eri kohderyhmille suunnatut kirkkopyhät, joissa olisi eri sisältö ja musiikki.

– Ne hetket, jolloin ihmiset erityisesti tulevat kirkkoon, kuten joulu ja pääsiäinen, pitää suunnitella ja hoitaa hyvin. Kun niistä jää hyvä mieli, voi kirkkoon tulla uudestaankin, Kaukinen pohtii.

Seurakunnan tiloista: kirkosta, seurakuntatalosta ja pappilasta uudella kirkkoherralla on pelkästään myönteistä sanottavaa.

– Kirkon kellotorni on herttainen, paksu ja turvallinen, ja rakennus itsessään moninainen jos ajatellaan ulkonäköä ja sitä, kuinka valoisalta sisällä näyttää. Seurakuntatalon parvelta katsellessa nautin taas rauhasta ja valoisuudesta, joka sisätiloista huokuu. Pappilan miljöö puolestaan on aivan ihana ja terassilta avautuva maisema todella hieno.

Systemaattinen polku

Irina Kaukinen kuvaa tietään pappisvirkaan systemaattiseksi poluksi, joka alkoi jo lapsuudessa. – Minulla ei ole uskoontulokokemusta tai herätystaustaa, vaan olen pienestä pitäen kasvanut seurakuntaan. Lapsena kerhossa, nuorena riparilla ja isosena, myöhemmin kanttorin tuuraajana ja kanttorina.

– Kanttorina tein paljon muutakin seurakuntatyötä ja vuonna 2002 tuli yllättäen olo, että pitää hakea lukemaan teologiaa. Opiskelun aikana alkoi vahvistua, että tämä on minun juttuni. Jälkikäteen tuntuu, että kyse on ollut systemaattisesta polusta.

Musiikki kokonaisvaltainen lahja

Erityisesti Kaukinen korostaa musiikin olleen hänelle tie kirkkoon. – Kirkossa laulaminen on kuulunut aina osaksi elämääni. ”Sibiksessä” kanttoriksi opiskellessa tein graduni virsistä ja pitkään virsikirja olikin minulle oma raamattuni.

Musiikki kuuluu muutenkin vahvasti kirkkoherran elämään. – Musiikki on kokonaisvaltainen lahja, sitä voi käyttää muutenkin kuin hengellisessä muodossa. Itselleni musiikki on myös vastapainoa papin työlle.

– Suvullamme ja perheellämme on vahva musiikkitausta. Olen ollut mukana järjestämässä erilaisia tango-, jazz- ja ikivihreäkonsertteja. Mieheni kanssa osallistumme myös Säkylässä toimivan elävänmusiikin yhdistys Kanalasoundin toimintaan.

Nykyiskelmästä Kaukinen löytää myös hengellistä sisältöä. – Se on mennyt hengelliseen suuntaan. Jos ajatellaan vaikka Juha Tapiota. Hänen monet kappaleensa ovat tiettyihin tilanteisiin sopivaa hengellistä musaa.

Musiikin lisäksi runous on kuulunut Kaukisen harrastuksiin pitkään. – Jo 19-vuotiaana järjestin ensimmäisen runoiltani Turun Kaupunginteatterissa ja Suomen Lausujainliiton jäseneksi pääsin nuorimpana vuonna -87. Saisin siis käyttää titteliä lausuntataiteilija, mutta en minä sitä käytä, hän naurahtaa.

– Usein otan saarnoihin mukaan pätkän runoa, kun joku on jo tietyn asian osannut hienosti kirjoittaa. Erityisesti pidän piispa Irja Askolan runoista.

Kaikkivaltias Jumala

Omaa Jumalaansa Irina Kaukinen kuvaa kaikkivaltiaaksi, armolliseksi ja rakastavaksi. – Hän on kaikentietävä ja kaikentunteva, ja jaksaa silti rakastaa meitä.

– Jumala ei ole kuitenkaan mikään ”lälly” tyyppi, vaan kunnioitettava tyyppi. Hänen ”ankaruutensa” näkyy siitä, että kaikki on Hänen kädessään. Ihminen ei lopulta elä omassa varassaan.

Ensi sunnuntaina Irina Kaukinen asetetaan virkaansa Punkalaitumen kirkossa. Hän toivoo, että seurakuntalaiset ottavat uuteen kirkkoherraan rohkeasti yhteyttä. – Olen avoin kaikille ideoille, missä vain seurakunta voisi olla mukana, koska seurakunta nimenomaan haluaa olla siellä, missä ihmisetkin.